Munia - ei-toivottuja

Ilmarikin on nyt hyvästelty uuteen kotiin. Sen piti alunperin jäädä meille, mutta Lilja jonka jälkeläinen Ilmari siis on, on vielä melko nuori, eikä minun tarvitse välttämättä vielä nyt ottaa sen geenejä talteen. I-pesueen tytöt enää ovat kotia vailla ja niitäkin on jo kysytty kahtaalle. Ilmarilla on kaksi tyttökaveria kotona odottamassa, toivotaan että yhteiselo käynnistyy hyvin! :)

--

Isossa häkissä Chiara on sitä mieltä että hänen täytyy ainakin olla mukana tulevissa pesintäsuunnitelmissa ja se on tämän talouden ensimmäinen naaras koskaan, joka on muninut ilman pesäpönttöä, nyt jo parin viikon ajan. Ei siis ole yhtään toivottua käytöstä. Huokaus. Ensin otin isomman lintuvalon pois ja häkissä on enää toisessa laidassa lintuvalo, muutoin yleisvalaistus on normaali. munien tulo lakkasikin joksikin aikaa, mutta alkoi uudestaan kun lapset olivat epähuomiossa laittaneet molemmat lintuvalot päälle yhdeksi päiväksi - tai sitten se oli sattumaa. Nyt olen vaihtanut ruokinta-astioiden paikkaa, jotka tuntuvat olevan muninta alustoja ja poistin yhden pitkänmallisen ruokakupin jota se tuntui pitävän omanaan ja laittanen lisää ruokinta-automaatteja tilaukseen. Tai alan ruokkimaan lattialta käsin laakeilta astioilta. Olen myös suunnitellut Bossille toista pesintää nyt keväälle, joten kenties sekin rauhoittaisi tyttöä jonkin verran kun sen kumppani on poissa. Chiara siis ei ole pääsemässä pesimään vaan päinvastoin, haluaisin, että se lepäisi nyt. Eilen se muni suoraan ruokakuppiin, olin sitä todistamassa ja kaikki meni onneksi hyvin. Miksi tällainen on itsellekin niin ahdistavaa, on etten tiedä pystyisinkö pelastamaan lintua mikäli sille tulisi munajumi. Lähin lintuihin erikoistunut eläinlääkäri on 2h ajomatkan päässä ja se on liian pitkä matka. Nestemäistä kalsiumia menee tällä hetkellä veteen ja onneksi se juo hyvin ja munat ovat tulleet ilman ongelmia - ainakin toistaiseksi.

Undulaattinaaras saattaa siis munia ihan ilman koirastakin mikäli se kokee olosuhteet otollisiksi. Toki nämä munat ovat aina hedelmöittymättömiä, eikä niistä voi kehittyä poikasia vaikka niitä kuinka haudottaisiin. Satunnaisesti ja suunnittelematta muniva lintunaaras on kuitenkin suuressa vaarassa saada munajumin, mikäli kalsiumin saanti ei tuolloin ole kohdillaan. Pesintää suunnitellessakin ei lintu esimerkiksi koskaan saa olla sulkasatoinen, koska tuolloin kalsiumintarve on jo valmiiksi normaalia korkeampi. Ennen pöntön laittamista pesivää paria tankataan jo valmiiksi vitamiineilla ja kalsiumilla, jotta pariskunta selviäisi sekä muninnasta, hautomisesta että poikasten ruokkimisesta. Pesintä on erityisesti naaraalle suuri ponnistus ja monta asiaa voi mennä vikaan pelkästään huolimattoman suunnittelun vuoksi.

Lintu kuolee munajumiin jopa muutaman tunnin kuluessa, tai nopeamminkin, jos ei sitä voida auttaa. Pesivillä naarailla on tärkeää olla myös lintuvalo, joka edesauttaa kalkin imeytymistä sekä nestemäistä tai veteen liukenevaa kalsium- ja D-vitamiinilisää, pelkkä seepiansuomu tai kalkkikivi eivät imeydy tarpeeksi hyvin tai nopeasti. Jotkin naaraat munivat kaikista varotoimista huolimatta ja ei-toivotun muninnan ehkäisemiseksi voi koettaa tehdä olosuhteita vähemmän otollisiksi pesintää ajatellen ja kokeilla ainakin näitä:

- Valoisan ajan vähentäminen. Valot syttyvät ja sammuvat aina samaan aikaan. Valoisaa aikaa voi tarvittaessa väliaikaisesti vähentää jopa 8 tuntiin

- Järjestyksen vaihtaminen häkissä

- Häkistä ja lintujen muilta oleskelualueilta poistetaan kaikki "pesäksi" kelpaava, kuten vaikkapa isot ruoka-astiat ja

- Tarjotaan ruoka automaateista isojen ruokakuppien sijaan

- Lintuvalon siirtäminen/rajaaminen pienempään osaan häkkiä/oleskelualuetta. Esimerkiksi meillä Chiara ja Boss oleskelivat liki kaiken hereilläolo aikansa suoraan ison lintuvalon alla, joka on nyt toistaiseksi pois päältä ja vain pienempi valo käytössä.

- Proteiinipitoisen (tuore)ruoan vähentäminen

- Virikeruokinta, voisi ainakin teoriassa auttaa, kun ruoka ei olisikaan niin helposti saatavilla vaan lintu joutuu aktiivisesti sitä etsimään

Aina ei siis parvessa ole olo auvoisaa vaan linnut voivat olla aivan erimieltä siitä mitä niiltä kulloinkin odotetaan, kuten vaikkapa lepoa pesinnöistä. Kevätkin tekee tepposensa ja valon lisääntyminen ja voimistuminen ulkona näkyy tietenkin myös sisällä joka virittää lintuja hormonaaliseen käytökseen. Pidän nyt kuitenkin sormia ristissä että näillä varotoimilla saadaan muninta katkaistua ja että Chiara malttaisi olla munimatta aina seuraavaan suunniteltuun pesintään asti, niin hieno äiti kuin se ikinä onkin.

--

Chiaran suunnitelmista viis, ovat kaksijalkaistenkin suunnittelemat pesinnät jo hieman edenneet, ajatusasteella siis. Chiaran siskolle Sadielle on suunniteltu pariksi Steveä, joka on Bossin puoliveli sen äidin puolelta. Sadie on huomattavasti jämäkämpi naaras kuin Lucy jonka munia Steve rikkoi viime syksynä, joten se on yksi syy tämän parin valintaan. Steve on myös  todennäköisesti vaaleansininen violetti, joten en tahtoisi sen sotkeutuvan harmaaseen ja se myös mahdollisesti kantaa kanelia perimässään. Vaaleansininen violetti kaneli-opaali spangle olisi aika sievä, jos saa pikkuisen toivoa - mutta uskon, että tämän parin poikaset tulisivat olemaan joka tapauksessa supersieviä ja helposti kesyyntyviä, joskin aika aikaansaapia todennäköisesti. Sadie on käsikesy ja toimelias naaras ja Steve puolikesy, aktiivinen koiras.

Toiseksi pariksi olen miettinyt Bossia ja Jemmyä, tälle parille on toiveissa isokokoisia harmaita ja voi sieltä tulla joku kaneliopaali keltanaamiokin, mutta uutta verta omaan parveen on tarkoitus saada. Jemmy ei ole koskaan ollut niin aktiivinen naaras kuin Lucy, Sadie tai Chiara, joten en ole aivan varma miten pesintä lähtisi etenemään. Molemmat vanhemmat ovat leppoisia ja rauhallisia, Boss puolikesy ja todistetusti hyvä isä.

Mahdollisille poikasille sattuisi luovutus kesäkuulle.