Poikanen meiltä?

Täältä löytyvät luovutusiässä olevat poikaset

Undulaatti on parhaimmillaan kaikkeen osallistuva perheenjäsen, aina rasittavuuteen saakka tai se voi myös parhaimmillaan olla parvi pulisevia kaveruksia tuomassa taloon elämää jota on hauska seurata. Jokaisella undulaatilla on oma persoonallisuus, eikä se ole vain kaunis laulava lintu. Jotta poikasesta saa kesyn tai sen saa pysymään kesynä vaatii se paljon aikaa ja kärsivällisyyttä, kesyys ei ole itsestään opittua. Kesytystyö aloitetaan jo kasvattajan luona. Undulaatti voi kaikesta kesyttömyydestään huolimatta olla antoisa ja rakastettava lemmikki, sillä niiden touhuja on mukava seurata, vaikkeivät ne muun perheen elämään osallistuisikaan.

Koetan mahdollisuuksieni mukaan käsitellä ja kesyttää poikasia tulevia koteja varten. Mikäli meiltä kotiutuu uuteen kotiin jo vanhempi poikanen, joka on ehtinyt mukautua parven oloihin, se ei ole enää niin kesy kuin vasta luovutusikään ehtinyt.

Pesäpönttöpoikasia käsitellään meillä vain rengastettaessa ja pönttöä siivotessa, muutoin käsittely jätetään siihen kun poikaset ovat omatoimisesti yksi toisensa jälkeen tulleet ulos pesästä. Senkin jälkeen monesti palauttelen niitä vielä yöksi pesään, varsinkin jos vaikuttaa siltä, että teko ei ollut aivan loppuun asti harkittu! Joskus pesinnässä ei kuitenkaan kaikki mene suunnitellusti, jolloin toimitaan tilanteen vaatimalla tavalla niin etteivät poikaset tai emot kärsisi. Joskus siis emojen toimintaan on pakko puuttua tai poikasia auttaa niin että ne selviäisivät.

Tavoitteena on luovuttaa uuteen kotiin ihmisen seurasta kiinnostuneita ja käsittelyyn tottuneita lintuja kahdeksan viikon iässä. Toivon uusilta kodeilta myös aktiviisuutta ja vastuunkantoa sosiaalisen linnun kanssa, joka viihtyy ihmisen seurassa, sen lisäksi, että sille tarjotaan aktiviteetteja ja lajityypillistä toimintaa.

Kuvia aivan pienistä poikasista on tarjolla vain kun kurkkaan nopeasti että kaikki pöntössä on hyvin ja muistan ottaa puhelimen mukaan. On tärkeää antaa emojen itse hoitaa poikasensa ja olla häiritsemättä niitä. Totuus kuitenkin on, että sulattomat poikaset ovat aika onnetonta katseltavaa! Sulkien kehitys on yleensä jo hienolla mallilla n. 4 viikon iässä, jolloin ensimmäiset hurjapäät uskaltautuvatkin jo oma-alotteisesti ulos pöntöstä.

Lemmikkinä undulaatti on kohtuullisen helppo, mutta se tuo mukanaan arjen haasteita, joita ei välttämättä etukäteen osaa miettiä. Ne sotkevat siemenillään häkin ympäristön ja saattavat käyttää nokkaansa paikkoihin, joiden toivoisi pysyvän ehjänä.. Nokan käytön vuoksi vapaasta lentotilasta tulisi myös eliminoida kaikki mahdollinen vaarallinen - sähköjohdot, myrkylliset kasvit jne. Törmäysvaaran vuoksi ikkunat tulee aluksi suojata ja miettiä mihin lintu voi lennoillaan päätyä ja onko tila kaikin puolin turvallinen utealiaalle pikkupapukaijalle. Vapaana lentäminen on kuitenkin linnulle tärkeää jotta se pysyy terveenä ja elää pitkään ja onnellisena - millaisen tilan olet valmis antamaan lintujen käyttöön? Ne myös kakkivat, joskin kakat on helppo korjata pois, ne ovat pieniä ja kiinteitä. Linnuista irtoaa myös paljon hienoa, vaaleaa pölyä, jolloin ilmanpuhdistin ja mahdollisesti myös kostutin (niiden ja sinun hyvinvointisi takia) saattaa olla tarpeen hankkia. Lintuhäkkiä ei tulisi sijoittaa tämän vuoksi makuuhuoneeseen, eikä myöskään keittiöön sillä esim. kuumennettu teflon tekee ilmasta undulaatille myrkyllisen. Linnut ovat kuitenkin erittäin sosiaalisia ja mitä enemmän elämää niiden ympärillä on, sitä tyytyväisempiä ne ovat. Niiden ääni  myös nousee volyymin noustessa, joten TV:n ääntä ei oikeastaan auta laittaa isommalle...

Linnulla tulisi vapaan lentoajan lisäksi olla hyvin varusteltu tilava häkki, jossa ne mahtuvat ongelmitta pyrähtelemään oksalta toiselle. Tilaa ei voi koskaan olla liikaa, mutta liian vähän kylläkin. Voisin kahdelle linnulle suositella 80-100cm levyistä, n. 60cm syvää häkkiä, johon voi halutessaan myöhemmin hankkia vielä kaksikin lintua lisää ilman että tila käy liian ahtaaksi. Häkkiä ei tulisi kuitenkaan ylisisustaa että lentotilaa jää tarpeeksi. Keinut ovat kestosuosikkeja aina, mieluiten jokaiselle oma, samoin pajunoksasta taivutetut pallot, helisevät pallot, renkaat, tikapuut ja käkkyräiset luonnonoksat, kunhan pitää huolta etteivät ne ole myrkyllisiä tai pihkaisia. Keinokuituja tai -materiaaleja valitessasi on pidettävä tarkkaa huolta ettei lintu nokallaan riko ja syö kuituja ja sairastu tai tukehdu. Naru- ja köysileluja ei suositella juuri niiden vaarallisuuden vuoksi, lintu voi sotkeutua niihin ja pahimmassa tapauksessa tulla kuristuneeksi tai ne voivat aiheuttaa tukokset ruoansulatusjärjestelmässä.

Tuoreruokaa tarjotaan muutaman kerran viikossa, värikkäitä vihanneksia etupäässä, joiden sekaan voi tarvittaessa lisätä proteiinin lähteeksi keitettyä kanamunaa, jauhomatoja tai keitellä lisäksi quinoaa, idättää siemejä ja niin edelleen. nk. chopit ovat toimiva tapa tarjota linnuille tuoreruokaa, jossa kaikki ainekseet silputaan pieneksi hakkelukseksi (idätetyt siemenet tarjotaan kokonaisina), mutta suurin osa linnuista pitää myös isompien palojen järsimisestä ja tuhoamisesta. Chopistakin saa kuitenkin aikaan oikein miellyttävän sotkun. Nokan käyttö on aina nautinnollista.

Ruokaa voi myös helposti käyttää linnun aktivoimiseen ja virikkeellistämiseen pelkän orrella istuskelun tai lentelyn sijasta. Virikeruokinnan avulla kotonasi asustaa taatusti onnellinen ja tyyvyväinen lintu, kun se saa luonnolliseen tapaana etsiä oman ruokansa aktiivisesti, ruokakupille siirtymisen sijaan. Virikeruokintaa on monenlaista, mutta ihan pelkät aamusiemenet voisikin siemenkupin sijasta tarjota puhtaalta lattialta heinänkorsien seasta. Vihanneksia ja salaatin oksia taas voisi sen sijaan että asettaa ne mahdollisimman helposti saataville, tarjotakin mahdollisimman vaikeasti saatavasti - kuulostaa ilkeältä, mutta undulaateista, varsinkin nuoremmista ja aktiivista se on todennäköisesti vain hauskaa ja mukavan haasteellista. Uskon myös, että jo nuorena aktivoitu lintu on sitä helpommin myös vanhempana.

Poikaset meillä tottuvat monenlaisiin ääniin ja myös meteliin, ne elävät joko poikasparvessa tai miniparvessa ennen meiltä lähtöään, tutustuvat erilaisiin tuoreruokiin (ja syövät niitä hyvin, joten odotan runsasta tuoreruokatarjontaa myös uusissa kodeissa!), virikeruokintaan sekä käsittelyyn ja vapaana lentämiseen. Autan mielelläni kaikessa poikasiin liittyvässä ja toivon että tulevat perheet ovat yhteydessä minuun myös luovutuksen jälkeen. Meille saa tulla katsomaan lintuja myös aiemmin.

Myös kuljetus onnistuu Suomeen / Ruotsiin.

Poikaset rengastetaan ja niiden mukana luovutetaan ostosopimus, sukutaulu, hoito-ohje, vähän ruokaa uuteen kotiin sekä loppuelämän tuki kasvattajalta.

Hinta vaihtelee hieman värin ja tyypin mukaan. Alla muutamia hintavaihtoehtoja:

Englantilainen undulaatti normaali kuviointi tai opaali 90e

Englantilainen undulaatti erityisempi mutaatio ~100e tai enemmän

Hybridi 50% opaali tai normaalikuvio (toinen vanhempi englantilainen toinen australialainen) 60e

Hybridi 75% opaali tai normaalikuvio (toinen vanhempi hybridi, toinen englantilainen) 70e

Vanhempi, ei kesy poikanen -20e.

En luovuta poikasia yksineläjäksi, vaan kaveri tai parvi tulee olla jo valmiiksi tai myyn poikasen meiltä kaverin kanssa. Undulaatti on parvieläin ja viihtyy parhaiten isommassa porukassa, mutta kuitenkin vähintään pareittain. Poikasesta kiinnostuneen perheen tulee olla etukäteen perehtynyt lintujen pitoon joten toivon, että otat selvää undulaatin hoidosta jo ennen kuin otat yhteyttä :)

mm. Suomen lemmikkilintuyhdistys Kaijuli Ry tarjoaa laajalti ajantasaista ja asiantuntevaa tietoa myös undulaateista.

https://www.kaijuli.fi/harrastajalle/lajiesittelyt/undulaatti

https://www.kaijuli.fi/harrastajalle/aloittelijan-opas

Tiedustelut spostitse, IG:ssä, FB:ssä tai blogin lomakkeella. sposti: lottis(a)gmail.com HUOM! Vastaan kaikkiin yhteydenottoihin, joten jos et kuule minusta, viestisi ei ole tullut perille!