lauantai 29. elokuuta 2009

Vahanahkakuvia

Nyt on isä Jean poikasten joukossa jälleen, alkoi jotenkin vaikuttaa niin apaattiselta tuo poikasten keskenäinen elo, että ajattelin paremmaksi tarjota niille edes jonkin esikuvan vaikkapa edes viikon tai kahden ajaksi.

Hyvin on tuntunut elo sujuvankin - huomattavasti enemmän ääntä häkistä nyt lähtee! Ovat kyllä jo tajunneet, ettei iskä heitä enää aio syöttää, vaikka melkoista ahdistelua ensimmäinen vuorokausi olikin. Nyt tilanne on rauhoittunut ja Jean laulelee alaorrella kun poikaset seurustelevat ylempänä toistensa kanssa. Tahtoo nimittäin olla niin, että kun isä seurustelee yhden poikasen kanssa, siinä ovat sitten kaikki loputkin tahtomassa osansa ja menee yhdeksi takaa-ajoksi koko homma.

Kuvia ajattelin laittaa vahanahkoista taas. Voi olla tietenkin, että koiraslinnun läsnä olo ja sen suosiosta kilpaileminen vaikuttaa jonkin verran poikastenkin hormonitoimintaan, koska minusta kaikilla on nyt todella vaaleat vahanahkat ollakseen koiraita, kun vielä pari päivää sitten kaikki olivat oikein punervia. Pari päivää sitten olivat myös todella rauhallisia ja nyt taas todella aktiivisia. Sen aikaa ovat aloillaan kun otan kuvia, sen verran jännää puuhaa kuitenkin.

Vertailin vahanahkoja myös Loiston edelliseen pesueen poikasiin, joista tämän ikäisinä sanoi hyvin helposti kumpaa sukupuolta olivat ja noiden kuvien ja näiden kuvien perusteella nämä olisivat kaikki naaraita. Mutta enpä mene siihen lankaan, koska tilanne voi tosiaan vielä muuttua! :D Heh. Tässä kuitenkin näitä söpöläisiä ihailtavaksi. :)

(huom! Bonnien ylempi kuva otettu ilman salamaa, alempi salamalla. En ole aivan vakuuttunut tuosta dilute-geenistä edelleenkään, mutta väriä ei ole nähtävissä tuossa salamakuvassa laisinkaan, vaikka kyllä sen harmaasiivellä tulisi näkyä melko kirkkaanakin. Uskoisin Bonnien perusvärin olevan koboltti. Ja koska tällä hetkellä epäilen kaikkia poikasia Dd tummiksi, on Loisto hyvin mahdollisesti se oliivi (DD), miksi se joskus silloin ihan poikasena määriteltiinkin!)

Bonnie 39 pv, pullea mutta hyvin naarasmaisen vaalea vahanahka.





















Bonnie ja Bodie 37 pv.


















Baille 33 pv ja takana Bee 35 pv.





















Bodie.




















Bee, Bonnie ja Bodie.

torstai 27. elokuuta 2009

Polly & Blue

Vähän päivitystä nuoresta paristakin :)

Blue on saanut tällä viikolla parafiinihoitoa edelleen, iltaisin. Sen vahanahka on jo todella hyvässä kunnossa, mutta raukka kun se on niin öljyssä! En muista kuinka kauan Loistolta meni itsensä putsaamiseen kuurin jälkeen, vaan se oli aivan samannäköinen. :P Lopetan kuuri viimeistään ensi viikolla, aikaisintaan sunnuntai-iltana, kun kaksi viikkoa on tullut täyteen. Uskon, että se on sillä selvä :) Olisi varmasti jo nytkin, mutta hoidan nyt tuplahoitona loppuun asti!

Blue koettaa kovasti sirkutellakin jo, liekö ikä mikä vie veronsa, koska sirkutus on vielä aika säälittävän kuuloista, lähinnä rumaa... heh. Mutta jospas se viimeistään parveen päästyään oppisi laulamaan kuten isommat pojat ;) Pitäähän sitä harjoitella jo!

Kuviin sain mielestäni melko hyvin napattua myös Pollyn violetin - ei sitä ainakaan koboltiksi voi mennä haukkumaan ;)

Jag har skötat Blue med paraffin nästan två veckor nu, och fortsätter minst tills söndagen. Han ser jättebra ut redan - utom fjäderdräkt, som är skjöljat med ölja, fy! :P Det ska bli bättre när jag slutar med paraffin, som jag har penslat på hans fötter och näbben varje dag. Han ska vara så fin efter några veckor! :)







Kuvia Minnalle :D

Minna halusi uusia kuvia mahdollisesta pienokaisestaan ;) (jos se siis on tyttö...) Joten tässä muutama uusi kuva :) Beestäkin näkee selvästi tuon sinisen hohdon takapuolessa ja tumman värin joka näyttäisi melkein oliivilta. Joten liekö kuitenkin Beekin tummanvihreävioletti. Ikävä juttu, ettei Bobs ikinä päässyt vertailtavaksi Been kanssa... kulta-pieni.

Poikaset ovat siis keskenään, syövät melko reippaasti jo siemeniä ja hirssiä, pehmeään ruokaan eivät vielä ole kovin innostuneet, valitettavasti. Laitan joka päivä kananmunaa ja se olisi niin hyvää ja energiapitoista mutta kun ei maistu. Seiniltä ja katosta riiputettavista herkuistakin vain hirssi maistuu.

Tässä Baille pikkuinen, Baille ei aivan vielä lennä niin paljon kuin muut, se on kuitenkin vasta toista päivää pöntöstä ulkona.











































Ja muu kolmikko.





















tiistai 25. elokuuta 2009

Että undulaatit osaa olla vaikeita....

Ähh... Loisto on nyt kokeilun vuoksi takaisin poikashäkissä. Jean on yläkerrassa. Pidätte minua varmaan hätäpäisenä ja hölmönä, mutta asian laita on seuraavanlainen.

Jean oli oikein hyvä isä, erityisesti Baillelle, joka on pöntössä edelleen. Syystä että se keksi alkaa pitämään Baillea seuralaisenaan, tulevana emona, onhan se pöntössä, ilmeisesti naaras, sitä ruokitaan pönttöön ja kaikki muutenkin ihkua ja idyllistä. Tänään näin sen sitten kunnolla jahtaavan Bodieta ympäri häkkiä. :P Olen nähnyt sen aiemminkin "ei niin välittävän" Bodiesta, joka alkaa minusta olla melko selvä koiras. Eli tässä nyt uhkasi käydä samalla tavalla kuin Loiston kanssa, kun Loisto ja Jean suunnittelivat uutta perheen lisää ja muut olivat suunnitelmien tiellä. Nyt Jean oli vain etsinyt uuden kumppanin jolle kuherrella ja tämä oli sitten pikku-Baille.

Joten. Kokeilen nyt, jos Loisto ei keksi alkaa seurustelemaan kenenkään koiraspuoleisen poikasen kanssa vakavasti, riippuu ihan sen virittyneisyydestä, ainakaan vahanahka ei ole kovin ruskea, kun vertaa Jeanin edelleen paksuun ja tumman siniviolettiin vahanahkaan - se olisi ollut heti valmis uuteen pesintään. Haluaisin kuitenkin, että saisivat vielä jonkin aikaa lisäravintoa emolta ja että Baillekin saisi rauhassa opetella syömään itse ja tulla omaa tahtia pöntöstä ulos. Että seurailen tilannetta. Seuraava vaihe on sitten ottaa viimoinenkin emo pois ja toivoa, että Baille pian uskaltaa ulkomaailmaan ja ottamaan mallia muista. Se on hyvänkokoinen jo ja muut ovat jo hoksanneet jotain siemenistäkin, kun havaittavissa on poikasille tyypillistä ruokakupissa "asumista" kun siemenillä herkutellaan :)

Näin täällä... voiko vaikeammaksi enää mennä...

Kuvia mukeloista :)

Ja nyt sitten pitkästä aikaa, tiedän kuinka näitä on odotettu ;) Anteeksi myöhäinen ajankohta. Halusin vain, ettei minua säikähdellä kun otan kuvia ja kaikki olivatkin kyllä niin rauhallisesti paikoillaan, salamaa en käyttänyt edelleenkään (kesä on niin ihanan valoisaa aikaa!!) ja siksi pönttöläisen kuva on hieman epätarkka.

Poikaset ovat aivan ihastuttavia. Erityisesti minusta Bonnie ja Bodie, pöyheät päät ja pitkät sulat, isokokoisia ja rauhallisia. Bee ottaa paljon isästään mallia, kun laitan ruokakuppeja. Bodie ja Bonnie vain katselevat orsiltaan.

Klikkaa kuvat isommiksi! :)

Bonnie 35pv & Bee 31pv




















Bodie 33pv



















Isäliini :) Mene ja tiedä sitten noista violeteista, kun vertaa tämän pyrstöä Bodien pyrstöön ja minä kun ajattelin, että olisivat molemmat vaaleansinisiä violettejä??? Ehkä valo lankeaa eritavalla...
















Bodie edestä, eikös se näytä pojalta - hmm, minkäs teet!





















Niiin sulkku!!!





















Bonnie ja Bee uudemman kerran lähempää



















Ja pikku-Baille 29pv, joka ollessaan tyttö (toivotaan niin!) vaihtaa nimensä Wenlaksi :) Tästä kuvasta nyt ei pääse näkemään tummaa pyrstöä, rintahan on selvä koboltti.





















Niin ja vielä sellainen pohdiskeluluontoinen asia Bonniesta. Mahdollista olisi, oosoittatuupa hän sitten tytöksi tai pojaksi, että antaisin hänet sijoituskotiin. Tuolloin lintu menisi uuteen kotiin sillä ehdolla, että sen täyttäessa vuoden tai puolitoista (riippuu sukupuolesta) se tulisi meille pesitettäväksi. Tietenkin, jos sille on olemassa edes kumppani. Kodin tulisi olla ehdottoman mainio :) tietenkin, niin kuin kaikkien muidenkin kodit ;) Ja mieluusti tässä lähiseudulla. Mutta tätä olen vasta mietiskellyt. Kuitenkin jos joku olisi asiasta kiinnostunut, niin voi ottaa yhteyttä, niin keskustellaan asiasta.

Sukupuolista en oikeastaan sano mitään edeleenkään. On ilmeisesti uskottava tuota aiemmin lukemaani huomautusta, että tietyssä vaiheessa kaikki näyttävät tytöiltä (paitsi Bobs, joka oli koko ajan aivan pojan näköinen) ja menin tuohon lankaan. Toivottavasti edes kaksi tyttöä joukossa olisi, tällä hetkellä epäilykseni kohdistuisivat Beehen ja Bailleen, mutta vannomaan en voi mennä - vieläkään... Pesästä tultuaan vahanahkat muuttuvat.

maanantai 24. elokuuta 2009

Bonnie the possu

Bonniesta on tullut oikea ahmatti ja muita säälimättömästi syrjivä lihava pikku lintu! Se on valtava kooltaan, isompi kuin isänsä, todella nätti (/komea, se on ehkä sittenkin koiras...) mutta mitä se tekee; se vie kaiken ruoan muiden poikasten nenän edestä! Kun isä koettaa ruokkia jotakuta toista poikasta, on Bonnie aina paikalla, joko kävelee kyseisen poikasen yli isänsä viereen tai jos Jean on pöntöllä se suikaisee suorintatietä itse pönttöön syötettäväksi!!

Tämä saattaisi tietenkin johtua siitä, että Jean ei osaa kunnolla ja tarpeeksi poikasia syöttää ja kaikilla on koko ajan nälkä. Ne syövät jonkin verran itsekseenkin jo, mutta ei tarpeeksi ja pehmeään ruokaa eivät ole ainakaan minun nähden vielä koskeneet, vaikka Jean paljon sitä syökin. Pöntössä edelleen oleilevaa Baillea Jean syöttää kuitenkin melko hyvin, sillä aina Bonnie ei ehdi paikalle, sen lentotaito ei kovin loistava kuitenkaan ole... Joskus se ehtii syöttää myös Bodieta, mutta Bee jää auttamattomasti isompien sisarustensa varjoon. Se on parven piskuisin ja pienimmäksi varmasti jääkin.

Kuvia voisin harkita ottavani illasta tai sitten odotan vielä, että Baillekin tulisi ulos kolostaan... ;) Ja arvatkaas mitä... en sittenkään ole vieläkään varma niistä sukupuolista edes noiden muiden pienten suhteen, vaikka Bonnie nyt koiras olisikin, sillä ei ole niin väliä. Toivoisin kovasti että kaikki muut olisivat tyttöjä, mutta toiveet eivät aina auta. :(

sunnuntai 23. elokuuta 2009

Sulottaret

Poikaset ovat aivan supersuloisia, enää viitonen on pesässä jäljellä. Tekisi mieli ottaa kuvia, mutta odotan vielä, koska tuntuvat olevan vielä aika hämillään kaikesta ja koetan höyrytä häkillä vain ruoanlaitto -poisotto hommissa. Nyt kun Loisto ei ole siellä säntäilemässä pakoon, ei nuokaan operaatiot saa aivan kaameaa härdelliä aikaiseksi.

Hieman apaattisilta vaikuttavat poikaset tosin, lähinnä nukkuvat ja nököttävät orrellaan. Pikkuisen ovat siemeniä ja hirssiä maistelleet, Bonnie ja Bodie. Bee on tosi pikkuinen verrattuna muihin. Bonnie on jättiläinen verrattuna isäänsäkin... Myös Bodie on hyvänkokoinen poikanen ja Baille myös vaikka pöntössä vielä viihtyykin.

Tänään ruokalistalla on cous-cousia porkkanan ja kananmunan kera ;) Eilen jasmiiniriisiä. Maistuu iskällekin.

lauantai 22. elokuuta 2009

Jean ihmeissään

Eiliseen tekstiin meinasin lisätä, etten saattaisi uskoa Jeanista mitään tuollaista, kun se on aina ollut niin kiltti.. No, ilmeisesti se ei ole Jean ollutkaan. Aamulla seurailin taas häkin tapahtumia, Bonnie ja Bee olivat pöntöstä ulkona yön ja edelleen istuivat orsilla. Loisto ei niitä syöttänyt, mutta pöntössä olevia kyllä. Huomasin sitten, että jos jompi kumpi poikasista koetti kerjätä, juurikin silloin kun Jean syötti Loistoa, tai yleensäkin oli jollain tavalla Loiston tiellä, sai se hetimiten nokasta. Näin kävi kolme kertaa ja kolmannella kerralla laitoin hanskan käteen, otin Loiston kiinni ja vein sen pois.

Jean oli tietenkin hieman hädissään ja kutsui Loistoa, Bonnie ja Bee kyyristelivät orsilla hämmentyneinä, Baille ja Bodie pesässä autuaan tietämättöminä kaikesta, käyttäytyen ihan normaalisti. Alussa Jean vain joko huuteli Loistoa tai lauleskeli vähän. Sitten se alkoi syömäänkin ja nyt se syöttääkin jo pönttöläisiä :) Bee ja Bonniekin osasivat itse pesään, tosin Bonnie on taas ulkona sukimassa itseään - ehkä pöntössä on liian likaista hänen makuunsa ;)

Ja kaikki neljä ovat tosiaan tyttöjä ja kaikille neljälle on jo kodit. :)

Eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu, kun Jean vain jaksaa syöttää nälkäisiä - ne tosin osaavat jo syödä itsekin, sillä pönttöön laittamani hirssintähkät on aina kaluttu tyhjiksi, mutta parempi minusta mitä kauemmin saavat "lisäravintoa" oksennuksen muodossa, viime pesue jäi minusta aivan liian varhain ilman. Pysyisivät vain nyt tuolla pöntössä vielä aikansa.

Ihana Jean.

perjantai 21. elokuuta 2009

Sattui

Olisi taas aika laittaa uusia kuvia poikasista, kun suurin osa on jo häkistäkin uskaltautunut. Tänään illalla kotiin tullessa vanhin poikanen, se ainoa koiras, makasi häkin pohjalla kuolleena. Rinta ja kasvot verillä, höyheniä joka paikassa. Jean istuu oksalla ja kun kurkkasin pönttöön (pelkäsin että siellä on lisää kuolleita...) Loisto oli asettuneena suojelevasti kaikkien muiden poikasten päälle, eikä sanonut mitään minun kurkistaessani, näytti tosin pelokkaalta.

Eilen kakkonen tuli siis toisen kerran ulos pöntöstä, mutta osasi itse myös takaisin. Tänä aamuna nelonenkin, jonka kuitenkin nostin takaisin pönttöön, sillä se ei saanut kiivettyä ylös lattialta. Eivät vanhemmat reagoineet näihin ulos uskaltautumisiin millään lailla.

Nyt en sitten tiedä, Loistolla on nimittäin verta vasemmassa siivenreunassa, ei muualla, Jeanilla ei missään. Joka paikassa oli keltaisia höyheniä.

Periaatteessa Jeanillahan tässä olisi ollut motiivi, kun ovat Loiston kanssa paritelleet, ehkä koki ainoan koiraan uhkana, en osaa sanoa, mutta se kai tässä todennäköisintä on. Nyt ovat Loisto, kolmonen ja nelonen taas pöntöstä ulkona ja kaikki rauhallista. En ainakaan vielä ole lähdössä isää tai emoa erottamaan

tiistai 18. elokuuta 2009

Siniset raidat

Tässä pari kuvaa niistä opaalimaisista raidoista Bluen selässä. Tiedä sitten mitä ne tarkoittaa.


maanantai 17. elokuuta 2009

Bonnie, bee & co.

Tässä näitä kuvia nyt sitten taas tulee :) Tällä kertaa tavoitteena oli tehdä selvyys koboltti- ja vaaleansininsen violetin välillä sekä vaalan- ja tummanvihreänvioletin välillä. Ja viralliset esittelyt tietenkin ;)

Aloitetaan Bonniella, koska Bobsista en ottanut yksittäiskuvaa. Bonnie kuoriutui viisikon toisena, nyt siis ikää 27 pv.
















Ja tässä selvä ero siniviolettien välillä: vasemmalla vaaleansininen violetti pyrstö (Bodie) ja oikealla koboltti violetti (Baille).















Bodie, poikanen numero 3, kuvassa 25pv.




















Baille, poikanen numero 5, kuvassa 21pv.




















Sitten vihreää vertailua. Kuvassa alempana vaaleanvihreä violetti (Bobs) ja ylempänä tummanvihreä violetti (Bee).



















Alempana Bee, 23 pv ja keltaisempi Bobs, poikueen vanhin, 29 pv.















Bee, pahnan neljänneksi vanhin, kuvassa 23pv.





















Sukupuolet ovat ehkä vielä pikkuisen auki, näyttäisi siltä että tyttö numero 3 saattaisikin olla poika. Mutta varmaahan ei vielä oikein voi sanoa. Suloisiahan ne kyllä on...

Vihreä violetit minut yllätti. Tähän mennessä olen aina luullut että violetti sinertää höyhenpukua, mutta se oikeastaan tekee siitä vain harmaan. Sen sijaan keltanaamio, ainakin mut. 2 tekee vihreän linnun sinertäväksi erityisesti pyrstön tienoilta ja myös tummentaa perusväriä. Luulin aikoinani, että Veera tyttöseni oli vihreä violetti, mutta näihin verrattuna se on tosiaan ollut tummanvihreä keltanaamio mut 2. Sen äiti nimittäin on keltanaamio mut. 2. Kaikkea sitä oppii! Näistä vihreistä olisi kyllä hyvä oppia vielä lisää, vaikka tuo väri ei nyt sitten ainakaan ihan peruskuvioisella ole mitenkään erityisen ihastuttava, vaan melko tympeä harmaa. Tähän pesueeseen ei kuitenkaan yhtään peruskuvioista tullutkaan, oikein sööttejä koko sakki! :)

Blue treatment

Toinen päivä jo menossa kuurista. :) Kyllä tämä tästä pikkuhiljaa... Näin aamuisin pyydystäminen vain on tympeää, kun on melko valoisaa. Illalla onnistuu jotensakin stressittömämmin. Tuolla se nyt taas makustelee sitä parafiinia, ohjeissa kyllä sanotaan, että vältä öljyn joutumista suuhun, mutta kuinkapa vältät, kun hoidettava on myös ylä- ja alaleuan tyvet ja olen varovasti laittanut myös leuan alle. Siellä on se pehmeä nahka linnulla, joten pitää olla varovainen, että vahingossa tuikkaa pumpulipuikolla kovasti. Suuhun joutuminen ei ole vaarallista muuten kuin että se saattaa aiheuttaa ripulia. Vielä ei kuitenkaan, eikä muistaakseni Loistollekaan sitä aikoinaan lääkitessäni ripulia tullut.

Jalat on vähän vaikeat öljytä, kun ei koskaan pääse aivan sinne tyveen asti. Varmistankin yleensä vain kastamalla puikon oikein öljyiseksi niin että koko vatsa ja takapuoli on linnulla ihan öljyssä kun olen hoidellut molemmat jalat, se ei ole kovin kivan näköistä, mutta ei sen pitäisi mitenkään haitatakaan, toivon vain, että punkkeja se haittaisi. Ja varmuuden vuoksihan on laitettu myös se punkkikarkote, jonka toivon tepsivän paremmin pitkällä tähtäimellä. Tämä öljy auttaa nopeampaan paranemiseen ja ulkonäöllisiin seikkoihin ja varmasti myös kutinaan. Olen nähnyt undulaatteja, joilla punkin aikaansaannokset ovat jo olleet selvästi näkyvillä, hoidettavan pelkällä karkotteella ja ulkonäöllisesti paraneminen alkaa vasta viikkojen päästä ja kuukausien päästä aletaan olla kohtuu normaalissa kunnossa, mitä tulee etenkin nokan suhteen.

Nyt Bluella näkyy selvää sinistä vahanahkassa, joten koiras se on tosiaan, vaikka vahvasti sitä alussa epäilin. Niin paljon valkoista ja ruskeaa sakkaa oli vahanahkan ympärille ehtinyt kertymään. Nyt se näkyy vahanahkassa vain ruskeina paakkuina jotka näyttävät siltä kuin ne voisi vain rapsuttaa pois. Blue hieroo nokkaansa paljon oksiin, joten jospas se saisi itse rapsuteltua nuo rumat "känsät" irti.

Niin ja vielä siitä opaali geenistä, eli selkähän ei Bluella olekaan koko valkoinen vaan niinkuin jo hakiessa pistin merkille ja siitä syystä siis alunperin epäilin opaalia, mustan spanglekuvion sijaan selkä ja hartianseutu on vaaleansinisellä kuviolla. Pitää koettaa saada kuva tuosta kuviosta joskus, salamalla se ei ainakaan eilen onnistunut, kun selkä näytti vain koko valkoiselta. Mutta tosiaan, sellainen aaltomainen vaaleansininen kuvio Bluella on selässä ja hartioissa normaalin spanglekuvion sijaan, joka siivistä kyllä löytyy.













Blue är ju en hane :) Det kan man se bra nu att han inte mera har den där vit "kalklik" bildning på näbben. Bilden kan klickas större.

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Pollysta

Näitä epäonnistuneita otoksia violetista linnusta...



My Bonnie is over the...

Nyt on pähkäilty nimien kanssa. Ykköselle oli huomattavasti vaikein koettaa keksiä sopivaa, B:llä alkavaa nimeä :P Mutta tässä nämä nyt sitten ovat:

1. Bobs
2. Bonnie
3. Bodie
4. Bee
5. Baille

Niille ei ole sen kummempaa selvitystä nyt sitten, kakkonen on oma suosikki ja Bonnie nyt vain sattui sopimaan rakkaalle lapselle :) Bee sopi minusta mainiosti keltamusta raidalliselle spanglelle joka mennä viipottaa :D Ja Bobs oli ainoa (monen sadan nimen joukosta) joka minusta sopi ykköselle. Se nyt vain on sellainen Bobs. Bodie ja Baille sopivat kaunottarille ketkä nimet saivat. Ja jos sukupuolet vielä vaihtuvat, niin ei haittaa, nämä taisivat valmiiksi olla miesten nimiksi merkitty. ;) Tosin varmasti useilla tyttölapsilla oikeastikin käytössä.

Otsikko sen takia, että Bonnie oli tullut tänään ensimmäisenä ulos pöntöstä! En tiedä kauanko raukka oli roikkunut oven alapuolelle seinässä kiinni kun tulimme kotiin n. tunnin reissun päätteeksi tuolta naapurisaarelta. Laitoin käden viereen ja tyttö kipusi siihen josta nostin sen sitten pöntön suulle ja sinne livahti! Menin jonkun tovin päästä poikasia katsomaan, ja kun Bonnie yleensä on ensimmäisenä kuikuilemassa ovella ketä siellä on, se olikin tällä kertaa aivan maatamyötäisenä siellä purujen keskellä, eikä nostanut päätään kun rapsutin Baillea - taisi olla melkoinen shokki, mutta tuskin kestää kauaa ;)

Viime pesueesta Rasta tuli ensimmäisenä ja nuorimpana ulos pöntöstä ja oli tuolloin iältään 28 päivää, se tosin ei vielä osannut lattialta ylös, joten nostin sen takaisin pönttöön missä se viihtyi vielä muutaman päivän. Justus tuli ulos pöntöstä ihan orrelle asti seuraavana päivänä, poikueen vanhimpana ja oli tuolloin 32 päiväinen. Bonnie on nyt siis 26 päiväinen - tomera tyttö kerrassaan! :)

Ja vielä poikasista

Semmoinen huomio tänään, pitkästä aikaa ;) pönttöön kurkattuani, vitospoikanen on kolmoseen verrattuna koboltti violetti. Kolmonen siis edelleen vaaleansininen violetti. :) Uhkasin jättää mahdollisen kobolttivioletin kotiin, mutta tässä tapauksessa vain jos se osoittautuu pojaksi ja tytöltä se näyttää :)

Poikaset on muuten isoja jo! Hui sentään!

Nämä uudet linnut ovat myös oikein hyvänkokoisia muutaman kuukauden ikäisiksi, erityisesti Blue. Raukka kun se on nyt ihan öljyssä yltäpäätä, niin rypeentyneen näköinen kuin vain voi olla...

Urakka aloitettu

No niin, nyt ovat linnut päässeet isompaan häkkiin.














Hoidin molemmat strongholdilla, Babyblue on sairaan linnun nimi, hänelle laitoin tipan myös jalkojen tyveen kuten luin birds-olinella neuvottavan jalkoihin levinneessä tapauksessa. Babybluen hoidin myös paraffiininilla, nokan ja jalat. Ja toivotaan parasta... myös minun kannalta, että jaksaisin kiusata lintua aamuin ja illoin tuon parafiinin kanssa. :( Leikkasin samalla kynnet, naaras pääsi helpommalla mutta huusi enemmän ;)

Nimet ovat entisen omistajan antamia, kutsutaan spanglea nyt koiraaksi ja mietitään asiaa uudelleen myöhemmin, koiraan nimi on Babyblue (tai blå, mutta täällä blue :)) ja violetti naaras on nimeltään Polly. Oikeastaan Polly on aivan Pollyn näköinenkin :)

Ne ovat kovasti kiintyneitä toisiinsa, aivan ihanan oloinen pariskunta! :) Kalkkijalkapunkkihan ei vaikuta linnun vointiin oikeastaan millään tavalla, ellei se pääse todella pahaksi ja vaikeuta esim. syömistä tms. Babyblue on oikein virkeä ja huomattavasti rohkeampi kuin Polly joka on koko ajan vähän varuillaan. Nyt kun suukottelevat Polly saa varmasti vähän parafiinia suuhunsa sekin, raukka kun poikaystävä maistuukin yhtäkkiä pahalta!

Kaksi viikkoa olisi tavoitteena hoitaa Babyblueta öljyllä ja viikon päästä laitan vielä toisen tipan strongholdia. Katsokaapa miten pelkkä öljyhoito jo muuttaa ulkonäköä! Ja nyt muuten kun edestä päin katsoo, on sierainten välissä selkeää koiraan sinistä. :) Kuvaa kun klikkaa isommaksi näkee häivähdyksen sinistä siivessä hartian kohdalla. En ole varma opaalista, jos se on koiras voisi opaali olla kyseessä piilevänä.

















Tässä vielä salamalla otettu kuva, tuon valkoisen selänkin perusteella mietin mahdollista opaalia. Spangle kuvio on erittäin heikko. Hirssi maistuu jo molemmille :)






















Ja Polly pieni. :) (niin että mikä malvavioletti - sehän on selkeä koboltti... :P)





















Information på svenska också, hoppas man kan förstå allt! :) Jag har nu börjat att sköta babyblue med Stronghold som användas när undulaten har en infektion av näbb eller fotskabb - och Babyblue har båda två. Jag ska också pensla honom två gånger om dagen med paraffinölja. Redan nu, på den andra bilden, kan man se hur mycket bättre näbben och fötter är efter öljandet. Det här ska jag göra varje dag för nästa 2 - 3 veckor. Dom ska bo i den här mindre buren separat från andra tills hela skötsel är över.

Jag också klippade hans kloar, de var lite långa. :) Annars är dom jätte pigga och Polly kallar andra undulater hela tiden. Hirsen syns att smaka mycket gott också!

Polly (då man kan ju inte se det på bilden...) är en malva violett opaline och Babyblue (som jag ska kalla bara Blue i framtiden) är en himmelsblå spangle... kanske split opaline och kanske något mera, för hans spangle teckningar på ryggen är mycket osynliga.

Pelastamishommiin

En tiedä mikä minuun meni, joku maailmanpelastajavirus...

Esan kanssa lähdettiin tosiaan auto hakemaan ja minä olin varautunut matkalla käymään katsomassa undulaatteja, toinen olisi ollut koboltti opaali naaras ja toinen vaaleansininen spangle naaras, vaikka koiraaksi väitettiinkin.

No auto me saatiin, mutta kun näin linnut huomasin heti koiraalla melko voimakkaasti levinneen kalkkijalkapunkin. Jahas, että ei sitten niitä viedä kotiin. Omistajalla ei tietysti ollut aavistustakaan, että lintu on sairas. Tarjosi niitä halvemmallakin sitten.

Siinä sitten keskusteltiin asiasta ja kyllähän se mielessä kävi, että jos ja kun nämä toiseen kotiin päätyvät niin tuskinpa hoitoa saavat sielläkään. Kuljetushäkki oli mukana, joten minun ei tarvinnut ostaa sekä häkkiä että lintuja ja omistaja sai "suostuteltua" minut ostamaan pelkät linnut kympillä.

Mietin vain niitä viikkoja mitkä tuhraan parafiiniöljyn kanssa, tosin strongholdinkin aion laittaa. Naaras näyttäisi saastumattomalta, mutta hoidan sen samalla. Molemmat ovat nuoria, myyjä sanoi että n. 4kk, silmät ovat vielä osittain tummat, joten uskon että nuoria ovat.

Että tämmöiseen hommaan sitten aloin. Niin, ja yksi iloinenkin asia - tämä naaras on oman katsomukseni perusteella malvavioletti tai jonkin sinisen sävyn tuplatekijäinen violetti, ei koboltti ollenkaan. :) Mutta milloinpa sitä violettia kuvaan olisi saatu... Kuten ei tähänkään:

















Spanglea siis menin itselleni katsomaan, spangle naarasta kaiken lisäksi. Mutta tämä ehkä kuitenkin on koiras, punkin arvista ei saa selvää, mutta käyttäytymisen perusteella. Se on lisäksi opaali ja erikoisen valkoselkäinen, mutta näin alkututtavuuden perusteella vaaleansininen spangle opaali koiras tahi naaras. Laulu tosin on hyvin yksipuolista, vaikka selvän pariskunnan ovatkin muodostaneet, joten hyvinkin se saatta olla naaraskin, kuten ihan alussa nämä nähtyäni ajattelin.

lauantai 15. elokuuta 2009

Sukupuolet

Tänään ei kuvia, mutta muuta pohdintaa sitten. :)

1. Vaaleanvihreä violetti australian kirjava spangle - poika
2. Vaaleansininen violetti? australian kirjava spangle dilute - tyttö
3. Vaaleansininen violetti australian kirjava spangle - tyttö (varattu)
4. Vaaleanvihreä violetti spangle - tyttö (varattu varmaankin :))
5. Vaaleansininen violetti australiankirjava normaali - tyttö (varattu varmaankin myös tämä)

Eli kuten jossain vaiheessa ounastelin, että kaikki olisivat perusväriltään vaaleita, siihen tulokseen tulisin nytkin. Ykkönen ja nelonen tosin ovat pyrstöstään aivan eri värisiä joka viittaisi sävyeroon perusvärissäkin, mutta ehkä on vielä liian aikaista sanoa varmasksi. Näillä mennään kuitenkin nyt. Ja kovasti näyttää siltä, että kaikki muut paitsi ykkönen ovat tyttöjä. Ja jos joku ei ole violetti, niin se olisi dilute tyttö, siitä kun en todella voi mennä sanomaan varmaksi.

Mutta tämmöistä tällä kertaa, nyt me olemme lähdössä käymään tuolla etelämmässä katsomassa autoja ja ehkä jotain muutakin. :) Katsotaan jo ensi kerraksi saisi nimiäkin mietittyä.

perjantai 14. elokuuta 2009

Perusväreistä ja vähän siitä etiikasta...

Kahdelta vanhimmalta sain rintaotokset, muut eivät vielä ole niin uteliaita vaikka kaikki uskaltavatkin jo kuikuilla ylös ja nakertaa sormea. Sulat eivät ole myöskään noilla muilla läheskään näin pitkälle kehittyneet ja esimerkiksi kolmosella rinnan yläosa on suurimmaksi osaksi valkoinen, joten väriä ei oikeastaan edes näy. Mutta eiköhän se ja vitonen sitten kuitenkin ole vaaleansinisiä pohjaväriltään, uskoisin niin. :)

Tässä kakkosen rintaan lankesi vähän varjoa, niin väri näkyy paremmin. Suorassa valossa se on oikeastaan aikalailla valkoinen.
















Tässä näkyy ykkösen tumma pyrstö. Perusväri tosin siltikin saattaa olla vaaleanvihreä, jos sotkemassa on se violetti, enkä oikein ymmärrä miten muutenkaan väri voi olla tuollainen. Vanhimmat osaavat jo nautiskellakin rapsuttelusta, kääntävät päätään ja nojaavat sormeen pörhistellen niskahöyheniään.

















Ykkönen näyttäisi hassun harmaalta sekin oikeastaan, joten mene sitten sanomaan mikä senkin pohjaväri on, poskilaikut on silti violetit, joten harmaa se ei ole. Ja pyrstön vihreä todella on eri sävyä kuin nelosen pyrstö, josta siitäkin otos vielä tuossa alempana. Joten jos nelosella on violetti tekijä, niin mikäs ykkönen sitten on? Koska se EI ole vaaleanvihreä ja se EI ole tummanvihreä ja oliivi se ei yksinkertaisesti voi olla kun vanhempien geenit ei riitä! :)

















Nelosen sinertävä pyrstö. Olen ymmälläni, kuten aina :)

















Loppuun voisin vielä sanoa, että vaikka värit on mitä tahansa, niin ovat ne vain suloisia otuksia! Kovasti olen nyt koettanut saada kesymmän pesueen, poikasten ja emon ehdoilla. Kertaakaan en ole koko pesinnän aikana pöntölle mennyt kun emo on ollut siellä tai jos poikaset valmiiksi kerjäävät ruokaa. En ole myöskään avannut pöntön kantta sen jälkeen kun olen laittanut emoilla ruokaa - lentelevät nimittäin tuolloin ympäriinsä ja varmasti poikaset kuulevat että jokin niillä on hätänä - näin eivät yhdistä lentelyä minuun. Salamakuvia en ole ottanut myöskään enkä edelleenkään rengastuksen jälkeen nostanut poikasta pöntöstä, ainoastaan avittanut uteliaimpia parin senti korkeuteen, kun ovat kovasti koettaneet kiivetä kurkkaamaan reunan yli :)

Miksi koen sitten kesyttämisen tärkeäksi? Undulaatti valitettavasti koetaan edelleen niin arvottomaksi lemmikiksi useimmiten, että jos se ei lasta tai omistajaa miellytä se laitetaan myyntiin. Valmiiksi kesy, utelias ja ihmisrakas lintu todennäköisemmin (ei kuitenkaan siltikään aina :( ) saa, jos ei elinikäistä syystä tai toisesta, ainakin pitkäkestoisemman kodin. Kesyllä linnulla on paremmat mahdollisuudet saada parempi elämä. Onneksi nykyisin ollaan havahduttu ja undulaatteja otetaan yhä useammin parveen, jossa niiden annetaan elää villimpinä lajitovereidensa seurassa. Silti arki ja hoitotoimet helpottuvat huomattavasti, jos lintu on edes vähän kesy lemmikki. Edellinen pesueeni ei kesyyntynyt missään vaiheessa näin enkä vieläkään juhli, sillä edessä on aika vanhempien seurassa, joista molemmat ovat villejä ja pelkäävät kättä.

Mutta lintujen ehdoilla ollaan menty tähän asti ja niin jatkossakin. En toivo, että kukaan ottaa minusta mallia siksi että ajattelee että tiedän jostain jotain, vaan haluan, että kaikki tekevät omat päätöksensä niin, että pystyvät myös perustelemaan, jos ei kellekään muulle niin edes itselleen. :)

Kyseessä ei kuitenkaan ole käsinkasvatus/ruokinta, jonka en usko tuovan oikeanlaisia tuloksia minkään eläimen kasvattamisessa ja koen että ihmisen ei tulisi puuttua eläimen kasvattamiseen muuten kuin pakon edessä - yleensä eläimet itse tietävät juuri kaikkein parhaiten mitä milloinkin tehdä. :)

torstai 13. elokuuta 2009

Ehkä sittenkin...

Voisiko olla mahdollista että kakkonen olisi sittenkin dilute? Väri on tosi hailakka. En osaa kyllä sanoa, jos on pohjavärinä vaaleansininen, että onko se sitten tosiaan noin hailakka, mutta minä melkein sanoisin, että jos kyseessä olisi dilute, sillä olisi lisäksi vielä violettitekijä, koska väri ei ole puhdas sininen vaan sellainen harmahtavan sininen. Ei aavistustakaan miltä näyttäisi violetti dilute ja kun googlettaa saa vaikka minkälaista vastausta ja kuvaa kanelikuvioisesta normaalikuvioiseen ja sama juttu kun olen kokeillut katsella kuvia aussi palstan "members' dilute budgies" no joo... ehkä yksi tai kaksi oikeasti dilutea siellä mielestäni on ja muut onkin sitten harmaasiipiä, kaneleita tai normaaleja.

Miltä näyttää violetti dilute? Voisiko kakkonen olla sitä?

Muuten ovat kyllä niin herttileirin kultaisia otuksia ettei ole tosikaan! Tiedän kyllä, että kun koittaa aika uskaltautua ulos pesästä varmasti ottavat mallia sekopäisistä vanhemmistaan ja lentävät kauhuissaan pakoon. En tiedä miten sen voisi välttää. Mutta ehkä kesyyntyminen siinä vaiheessa kun osaavat jo itsekseen syödä olisi sitten helpompaa, kun on jo hyviä kokemuksia ihmisestä ja ennen kaikkea kädestä. Pitää ainakin alussa koettaa, että vaihtaisi ruokia vain kun ovat pesässä. Hirssintähkän palasta olen koettanut pöntössä pitää, mutta ei se Loistolle siellä maistu ja ymmärrän kyllä, ei sillä taida olla pahemmin aikaa itse syödä kun viisi poikasta huutaa ruokaa kurkkusuorana aivan siinä vieressä. Jos ripustaisi yhden tähkän siihen oven suuhun, sillä tavalla viimeksi ainakin kolmonen oppi syömään isänsä kanssa jo tosi nuorena.

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Megapäivitys :D

No niin, nyt olis sitten taas katseltavaa :) Kauniiksi ovat tulleet jo, ykkönen, kakkonen erityisesti ja kolmonen ovat tosi rohkeita tapauksia, nelonen aikamoinen itkupilli ja vitonen lähinnä omissa oloissaan, huippurauhallisen oloinen.

Kakkonen tutkimusretkellä. Kolmonen maistelee sormea ja vitonen lepäilee. Nelonen on tuommoinen viiriäinen aina - viipottaa menemään! Ykkönen on siellä kaiken tämän alla. :) (Videot kannattaa muuten laittaa fullscreenille, kun nämä on tarkennettu makrolla - eli lähikuvaa.)



Värit on aikalailla sitä mitä viime postauksessa mietinkin ja kun halajaisin sitä koboltti violettia... voi olla ettei näistä yksikään sittenkään jää kotiin. Vaikka kakkonen on kyllä superihana!!! :D Sen ainakin jätän tänne viimeiseksi ;)

Näiden värien perusteella Loisto saattaisi olla myös vaaleanvihreä perusväriltään, pöh. Mitään selvinnyt minkään suhteen! :( Luulen, että kaikki poikasista ovat tummuudeltaan dd, ei vaaleinta mahdollista tyyppiä, ilman yhtään tummuustekijää. Mutta maltetaan vielä sen verran, että nähdään nuo rintavarustuksetkin. :) Niin, ja kun kuvia klikkaa saa katsella niitä isompina...

Tässä ykkönen, taas poseeraa niin kauniisti. :)





















Nyt sain hyvähkön kuvan mistä vertailla ykkösen ja nelosen sävyeroa, eli uskoisin nelosella olevan violettia tuossa seassa, väri on selvästi erilainen kun ykkösen puhtaan vihreä. (Josta en kuitenkaan osaa sanoa mikä vihreä? Kun ei se vaaleanvihreältä näytä...)
















Sitten pikkukaunotar (tai kulkuri? en ole satavarma sukupuolesta :D) Tässä kuvassa siis rinnan sinistäkin näkyy, heh, tai siis ei näy, mutta sinistä on tuossa oikealla ylhäällä, olen sen itse todistanut, hyvin hailakkaa sellaista.
















Toinen kuva kakkosen pyrstön sinisestä, tämän kuvan perusteella kun niskaan tuijottaa, on se ehkä spangle lisäksi.
















Ja sinisten vertailua sitten. :) Molemmat tulleet sävyn puolesta isäänsä eli veikkaisin vahvasti kahta vaaleansiniviolettia näistä.
















Lopuksi vielä sekamelskaa, jossa kuitenkin erottuu jokainen pyrstön väri erikseen :)


tiistai 11. elokuuta 2009

Värit

Kuvia ei tule nyt, mutta päivitetyt väri-/sukupuoli arviot :)

1. Tummanvihreä australiankirjava spangle (koiras) (tai vaaleanvihreä violetti?)
2. Vaaleansininen tai koboltti australiankirjava spangle harmaasiipi (naaras)
3. Vaaleansininen violetti australiankirjava spangle (n/k?)
4. Tumman- tai vaaleanvihreä violetti spangle (naaras/k?)
5. Vaaleansininen violetti australiankirjava (n/k?)

Kolmosella on kuvion seassa sinistä samalla tavalla kuin isällään päässä ja lisäksi sitten hartiaseudulla vähän. Nelonen on aika varma vihreä violetti, väri selvästi sinervä veljeensä ykköseen verrattuna. Ja kaunis spangle siitäkin tulee. :) Vitonen varmistunut ainoaksi normaalikuvioiseksi tästä porukasta, kuvio on musta. Harmaasiivestä en ole varma kun kuviota on tosiaan niin vähän, mutta epäilisin spanglea. Aivan ihanan hentoisen sininen on tuo perusväri!

Violeteistä ovat perusväriltään joko dd tai Dd, se vielä selviää aikanaan. Ainakin sinisillä on hyvänä vertailukohteena isänsä.

Pienenä haaveena olisi jättää yksi violetti naaraspoikanen kotiin, paras vaihtoehto olisi kobolttivioletti ja löytää sille joskus kumppaniksi kobolttivioletti koiras... Luulen kuitenkin, että jos yhtään kobolttiviolettia ei pesueessa ole ei näistä kukaan jää kotiin, ainakaan lopullisesti. Mutta en mene vielä vannomaan - aivan ihana pesue kerta kaikkiaan. :)

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Video

Loistolla on vahanahka haalistunut tummanruskeasta vaaleaksi, mutta ainakaan vielä ei mitään pesintäkäytöksen muutosta ole tapahtunut, niin paitsi että ne parittelevat Jeanin kanssa taas... Tarkoitus ei ole päästä toiselle kierrokselle, vaikka kuinka söpöjä poikasia olisikin tulossa. Ellei sitten jostain punkea hurjaa poikasten varausryysistä. ;) Loisto on pesinyt jo kertaalleen periaatteessa tälle vuodelle, vaikka pesintä alkoikin viime vuoden puolella ja vaikka emot yleensä jaksavatkin hyvin tehdä kaksi pesuetta peräkkäin en silti koe sitä tarpeellisena ainakaan Suomessa, jossa kysyntä ei ole erityisen suurta. Ja ennemmin niin että pienen pesueen kaikki poikaset saavat hyvät kodit, kuin että osa suuresta pesueesta jäisi kotiin villiintymään ja odottamaan hakijaansa.

Mutta otinkin tosiaan tänään lyhykäisen videon pikkutipuita. :) Kovin ovat touhukkaita! Kolme vanhinta kuikkii innokkaasti laidan yli ja koskettelevat nokallaan sormea, sitä kun ei oikein voi puremiseksi kutsua. Tästä varmasti melko hyvin erotatte kuka kukin on ja väritkin paljastuvat hienosti. :) Yksi harmaasiipi näyttäisi joukossa vain olevan, kakkonen siis ja perusväri on sininen, ei välttämättä violettia seassa, mutta lopullinen väri paljastunee vasta ensimmäisen sulkasadon myötä. Ykkönen uskon että on vihreä violetti, sillä rinnan vihreää on hyvin hailakka kun taas tuossa pyrstöllä on todella tummaa väriä. Kolmonen on juuri samanvärinen tuolta pyrstön tyveltä kuin isänsäkin. :) Ja spangle sekin. Nelonen näytöstäisi spanglelta myös, näin ainakin olettaisin, vaikkei niistä niin kokemusta ole ja vitonen on vain suloinen :) Sillä on melko tumma sulkatuppi selässä, joten jos ei kobolttivioletti, niin ainakin koboltti - uskoisin.

Sukupuolista ei aavistutakaan tällä hetkellä, mutta jos veikata pitää ;) Ykkönen on poika ja kakkonen on tyttö. Nelonen tyttö varmaan myös...

Ja tässä se video. Jos värit ei nyt aivan käy selviksi tästä, niin alla vielä jokunen kuva.



Pikkuiset!





















Kakkonen rapsuttelee pikkusisarustaan :*





















Ykkönen ensin edestä ja sitten takaa :)






















Lisää väriä :)

Nelonenkin on spangle :) Eli ainakin kaksi vihreää spanglea. Ykkönen on tosiaan vihreä violetti, kakkonen harmaasiipi, kolmonen vaaleansininen violetti varmaankin...

Ja ihania kaikki! Katsotaan milloin kuvia taas...

Nyt jäikin sitten arvoitukseksi se valkoinen untuva... Kun kaikilla sitä oli, paitsi nelosella, eikä nämä määritykset nyt sitten ollenkaan passaa ELLEI, untuva ole valkoinen myös piilevällä opaalilla. Ja harmaasiivellä, niin kuin aiemmin jo totesin.

perjantai 7. elokuuta 2009

No nyt

Nyt laitan jo muutaman kuvankin, kun otin niitä omaa arkistointia varten. Myöhemmin voi olla tarvetta vertailukohdalle värien kehittymisen suhteen. Luottavaisia poikasia minulla tällä kertaa, onhan olosuhteet toki olleetkin vähän erit kuin viimeksi. Kakkonen oli nurkassa nukkumassa kun avasin kannen, se jatkoi pian uniaan kun huomasi että mitään ei tapahdu. Ykkönen oli oikein touhukkaan oloinen, katseli minua ja kameraa ja kurkkii jo paljon ovestakin ulos.

Hyvin varovasti olen koettanut olla kuvia ottaessani, enkä edelleen ota poikasia käteen, olonsa tuntevat varmasti turvallisimmaksi oman pöntön pohjalla. Varsinkin kaksi nuorinta on vielä niin viipottajia, että niistä en kuvaa yrittänyt edes ottaa.

Ykkönen on ehkä sittenkin vaaleanvihreä violetti. Pyrstön tyvellä väri on tumma vihreää ja rintaan näyttäisi tulevan sellaista hailakkaa sammalenvihreää sitten. Keltaisen lisäksi, kirjava kun on. :) Taustalla näkyy poikanen numero 4.










































Kakkonen oli tosiaan unosilla. :) Eikä kuviota missään paljastamassa mitään... Pyrstössä hyvin hailakkaa sinistä, joten harmaasiipi? - kyllä. Selässä näkyy tuota höyhentuppien peittämään merensinistä. Kaunis siitä tulee. :)





















Ja kolmonen paljastaa väriään tuolla pyrstön tyvellä :) Ehkä sekin on enempi kuitekin samaa sävyä kuin isän sininen, joten kolmonenkin olisi vaaleansininen violetti. Vertailukohtaa kun ei oikein ole, mutta kyllä siinä ainakin se violettitekijä on.