maanantai 30. maaliskuuta 2009

Surulliset uutiset

Täällä on ollut sellainen surun ja avuttomuuden täyteinen viikonloppu, kun kolme undulaattiani on menehtynyt viimeisten viiden päivän sisällä. Ensin lähti Veera keskiviikkona, seuraavaksi Elli torstaina. Kalle sairastui samoihin aikoihin, tai ehkä jopa aiemmin, olin niin vain Ellin tukena, etten hoksannut tarkkailla muita niin hyvin. Koska kun siirsin Kallen hoitohäkkiin se alkoi olla jo siinä jamassa, ettei antibiootti enää pysynyt sisällä, kun kurkku oli limaa täynnä ja poika koetti koko ajan oksentaa sitä pois. Kalle pysyi orrella loppuun asti, joten uskon sen tukehtuneen tuohon limaan. Koetin tunnin välein talouspaperin avulla pyyhkiä ja vetää tuota paksua limaa pois nokasta ja antaa sitten hunajalla terästettyä antibioottivettä etteä edes jokin ehtisi vaikuttaa, mutta sekään ei auttanut. Elli kuoli samoihin oireisiin ja Veeraahan en edes huomannut lähteneen. :(

Eilen aamusta sitten kun Kalle kuoli kävin kaikki linnut silmämääräisesti läpi ja huomasin, että Napoleon oksentelee isoja limaisia siemenklönttejä. En nähnyt enää muuta vaihtoehtoa kuin laittaa koko häkin antibiootille ja toivoa kovasti parasta. Illasta vielä tarkkaillessani tuntui, että Nievekin oli kumman hiljainen, ainoat ääntä pitävät olivat enää Jean joka koetti jututtaa Loistoa joka säksätti sille takaisin ja antoi nokkaa. Tänä aamuna sitten kaikki tuntuu kääntyneen parempaan suuntaan. Koko häkki tuli iloisesti lennolle, Napoleon ensimmäisenä :) Se näyttikin viettävän paljon aikaa juoma-automaatin vieressä eilen, joten ehkä tosiaan tässä ei ole vielä toivo aivan menetetty!

Soitin tänään vielä Ouluun eläinlääkärille ja lääkärin mukaan oli aivan oikein laittaa kaikki lääkitykselle. Hän aikoi vielä itse soittaa myöhemmin päivällä. Kyllä tuollainen joukkokuoleminen varmasti hämmästyttää sielläkin päässä, harvemmin kun näillä mitään tarttuvia tauteja on, enkä itse ainakaan ole havainnut varsinaisia flunssan oireita, eli palelua ja nokan vuotamista/aivastelua. Itseasiassa kukaan hoidettavista ei ole välittänyt lämpölampusta, vaan vetäytyneet aina häkin toiseen laitaan. Kyllä pörhistelevät, sairaat linnut ovat täällä aiemmin pitäneet lämmöstä ja hakeutuneet niin lähelle lamppua kuin suinkin ovat päässeet.

Veeran laitoin Eviralle torstaina aamusta ja se oli perjantaina perillä. Soittivatkin sieltä kysyäkseen, saako ruumiin laittaa siellä tuhottavaksi, muuta asiaa heillä ei siis ollut. Pitääkin nyt Kallen ja Ellin lähettäessäni laittaa tarkempi selostus mukaan lähetteeseen, kun Veeraa lähettäessäni minulla ei ollut mitään ideaa siitä mihin raukka olisi saattanut menehtyä. Toivon vain, että vastauksena kaikista linnuista ole diagnoosi kuputulehdus, vaikka niin varmaan käykin. Se kun ei kerro mitään siitä perimmäisestä syystä mihin lintu on kuollut, mikä alunperin aiheutti tuon tulehduksen, se kun saattaa johtua lukuisista eri syistä.

Olen itse mietiskellyt vetoa, sinkkiä, muovia... Tällä hetkellä vahvin epäilys kohdistuu vetoon, koska talo on vanha ja kaikki ovat altistuneet sille yhtä pitkän ajan. Tai sitten se on jotain aivan muuta. Muutamme täältä pois toukokuun puolessa välissä remontoituun vedottomaan taloon, jossa toivottavasti linnuilla on parempi olla.

tiistai 10. maaliskuuta 2009

Oranssi parta

Alya tullaan hakemaan perjantaina. Se pääsee kyllä ihanaan kotiin Rosannan luokse, joten minun ei tarvitse olla siitä huolissani. Tarjosin tänään poikasille porkkanaraastetta ja kylläpä maistuukin! Eri nastaa lehtisalaattiin tai kurkkuun verrattuna, ehkä se on se raasteinen muoto mikä tekee siitä niin hauskaa syötävää, saa kivasti väriäkin naamaan. ;) Alylla on jo komea oranssi parta, vaikka siis tyttö onkin.
















Aly on kolmikosta rohkein ja kekseliäin, joten menee juuri oikealle henkilölle, kun sille on suunniteltu niin suuria tulevaisuuden varalle. Toiset kaksi pääsevät varmaankin sitten takaisin tuonne makkariin muiden viereen joksikin aikaa, en tosin enää laita tuonne isoon häkkiin, kun näilläkin on uusiin koteihin meno kuukauden sisällä suurin piiretin. Aly saa toivottavasti itselleen sopivan kaverin Sarin poikasista, joita kuoriutui siis neljä. Itseäni kiinnostaisi kovasti yksi violetti naaras, mutta en tiedä raskinko kuitenkaan ottaa. Täällä on hyvä parvi nyt, Ellikin rauhoittunut kovasti eikä enää kiusaa pienempiään ja lukumäärä on sopivat 8. Sitä paitsi häkkiä ei olla vielä suurentamassa ja jos meillä on taas muutto edessä kesällä on parempi jättää laajennus suunnitelmat sitten myöhemmälle.

Ostin parvelle uudet tikapuut kun edelliset saivat raakaa kyytiä ja ne oli silputtu palasiksi lattialle. Edelliset olivat siis rakennetut sisalpunoksesta ja puuaskelmista. Tämä uusi on pelkkää puuta ja olin varma, että menee vuosi ennen kuin kukaan edes koskee siihen, mutta jo heti samana iltana siihen oli pari tyttöä hakeutunut yöpuulle ja aina kun menen huoneeseen muutama lintu istuu oikein tyytyväisen näköisenä tässä uudessa hökötyksessä. Ei se sitten ollutkaan ollenkaan pelottava! :)
















lauantai 7. maaliskuuta 2009

Isot poikaset

Poikaset ovat kasvaneet jo ihan aikuisen mittoihin, joskin uskon, että kokoa tulee vielä kuukausien myötä lisää. Nuorin on kooltaan suurin ja sukupuoleltaan varmaan sitten kuitenkin naaras, kun on tuollainen vaaleansinervän valkoinen vahanahka, aivan erilainen kuin toisilla. Vanhin poikanen taas näytöstäisi olevan kooltaan pienin. Keskimmäisellä on pisin pyrstö :)