Chirping Chicks

We had to say goodbye to Chiara this morning. She passed away quite suddenly and I must say that I saw no warning signs this time. Only last night after the lights had gone off, she seemed somehow restless on the perch when I went to close the cage. She was bickering at Greta and scratching herself, at times her cloaca area, so I took her to another cage and checked her to be sure she wasn't egg bound. I saw nothing of the kind, took also Boss to keep her company, they kissed and snuggled and I put on an infra red lamp to keep her warm. In the morning all was the same, she wasn't so restless anymore, but not well either. I saw she hadn't pooped almost none and checked her again for signs of constipation. Nevertheless she got very stressed as I handled her, I put her back, as she was exhausted and shortly after she died, with a seizure - I don't know if the seizure means anything, I've seen many birds pass away with a seizure, I think less often without any. But she ...

On ollut ihana ajella töihin aamuisin ja huomata kuinka joka matka on valoisampi. Nytkin ulkona on niin kaunis hohde nousevasta auringosta että melkein tekisi mieli lähteä kävelylle, mutta tiet ovat aivan kauheassa kunnossa vesisateiden takia. Jospa tästä kuitenkin pikkuhiljaa saataisiin tammikuisempia säitä. Vaikka en niin pakkasenkaan ystävä ole, saa siitä sentään keskitalvella vähän olla! Näiden suojasäiden aikaan hain meidän parveen suunnittelematonta lisäystä, sillä lähipaikkakunnalla kotia etsi kaksi pikkuruista undulaattineitosta. Ei sillä että parveen oltaisiin hirveästi tarvittu naaraita, mutta olen koettanut niin kauan etsiä ja kysyä ja odottaa että joskus saisin Texasin Clearbodyn ja tässä sellainen nyt sitten oli. Kaunis keltainen tyttö kaverinaan normaalikuvioinen koboltti tyttö. Molemmat ovat lemmikkityyppiä nykyisellä normilla - erittäin pieniä, kuten villiundulaatin tulee ollakin. Standardikoko lemmikkityypille on näyttelyissä muistaakseni n. 16cm päästä pyrstön päähän....

CC parvi on saanut elää hiljaisuudessa jonkin aikaa mitä tulee julkisuuteen, muutoin ääntä on kyllä piisannut aivan tavalliseen tapaan. Olen sairasloman jälkeen aloittanut taas työt ja näin joulun alla aivan kaikki ylimääräinen on ollut liikaa, joten en ole ottanut kuvia enkä videoita, en edes poikasen kehittymisestä! Muista pesityksistä poiketen tuorein parvenlisäys Madison, Chiaran ja Bossin pelastetusta munasta sai kasvaa pikkupoikasaikansa yläkerran makuuhuoneessa, eli aivan omassa rauhassaan. Olin jotenkin ajatellut että se olisi hyvä ratkaisu, mutta ei se oikeastaan ollut. Pidän siitä että saan pitää emoja silmällä niin paljon kuin mahdollista ja lintujen ollessa tottuneita perhe-elämään, ne ehkä jopa stressaavat enemmän sitä, että silloin tällöin yhtäkkiä heidän yksinäisyyttään häirittiin hoitotoimenpiteillä. En tiedä johtuiko sitten tästä tai jostain muusta, mutta Madison, joksi poikanen on nimetty, on ollut todella äänekäs pönttöpoikasena, se säksätti jos emo tuli väärään aika...

Kirjoitin aiemmin että Aurora on ollut huonovointisen oloinen, mutta ilmeisesti kyseessä on taas ollut sen sulkasadon aikainen sairastelu. Joskus sulkasatoilu voi linnussa näkyä sairastelun tyyppisenä oireiluna, se on apaattisen ja masentuneemman oloinen. Sanoisin kuitenkin, että muutoin täysin terve undulaatti ei hirveästi jos ollenkaan hätkästä sulkasatoilusta mutta Auroralla sen muut ongelmat todennäköisesti lisäävät sulkasadon tuomia haittoja. Värjääntynyt uloste oli tässä tapauksessa ilmeisesti vain jonkin tuoreruoan jälkiä, sillä sekin on normalisoitunut, mutta hyvähän näitä on aina tarkkailla. Keltainen uloste on monesti oire maksasairauksista. Eli, joskin ei aivan vielä täysin normaali - tosin Aurora ei ole koskaan aivan normaali ollutkaan - hän on selkeästi reipastunut ja pää todella on täynnä höyhentuppeja. Pitänee myös muistaa, että pakko-oireinen käytös ja stressiherkkyys vie myös linnulta ja keneltä tahansa eläimeltä vuosia ja Auroran ollessa jo viisi, ja edelleen ilman ku...

A little update changing the topics in english and maybe making it easier to navigate on these pages. Also some longer texts are now available also in english, sorry for typos as I don't have time to re- and re-read right now! :)

The baby is growing fast and unless it's a cinnamon male I'm inclined to be looking for a new home for it. I'll probably be trying banding today, as it really is a fat little fella so that it won't get too late! Lucy has laid two eggs this far, I'm expecting next one tomorrow morning - or late in evening today, I'm not completely sure if she's been layhing in the evenings or in the mornings. I've seen multiple awkward mating attempts but I'm pretty sure the eggs this far are both infertile. They have to gotten very close as a couple and it's heartening to see them taking so good care of each other, I haven't yet given up all hope on them making better process after all.