Kesän pesityksistä

Busy spring has taken time from everything else, but I have gotten two couples going and there are eggs in one nest. Chiara and Frodo and Sadie and Sir Robin are the couples. As I have been writing Chiaras third egg arrived.

Chiara and Sadie where chosen to start off the breeding season, so that they wouldn't have to be separated (breeding cages are side by side)  and also because they are of good age. What came to the males I chose, I have tried to think about the temperaments of the birds as well as colours. Frodo needed a very decided but thoroughly calm lady beside her, as I had pretty much decided not to use him again due to previous problems. But Chiara has proven to be a perfect match this far. First it seemed they will never get anything going, Chiara was very protective what came to the nestbox, and even chasing Frodo all over the cage - where as he only tried approching her whenever possible. But finally she calmed down, thought Frodo probably better than nothing and now he's being an attentive hubbybird, visiting the nestbox also, while Chiara is sitting on the eggs, but he's not driving her out. If Chiara chooses to come out, he follows her right away. Eggs seem to be left alone, at least this far. Third one is about to arrive today (and it did).

Frodo also seems less stressed, talking happily even if I'm nearby, letting me take care of the cage and food without bouncing off the walls all the time as he's used to do. Chiara clearly has been a good example to him. I've witnessed at least one proper mating session, so I do hope, once again that we might get some fertile eggs this time. This couple will be producing light blue and grey yellowface opalines, as well as split cinnamon males, and I'm also hoping for some non-yellowfaces. As we know very little of what's behind these birds some happy surprises can also pop up :)

Sadie on the other hand wasn't so keen on the nest box right away like Chiara, but slowly gotten there and now in the phase of tossing everything out of the nest and scraping and scratching all over. Sir Robin waits patienly, but they haven't proceeded to any mating attempts yet. Sadie and Sir Robin would produce yellowface violet skyblues and cobalts with spangle and pied genes and all the males would be split cinnamons and opalines. And once again, surprises can occur... Both of these two have so wonderful and unique colours that I'm keeping my fingers and toes crossed for eggs for them two also, but Sir Robin is what he is, a little too careful in his approaches, so my hopes are not very high up.

--

Muutama sana suomeksikin, vaikka täytyy myöntää ettei englanti ole enää niin helppoa kuin se joskus oli. Ruotsi on tuntunut vievän kaiken alan, valitettavasti. 

Pesimässä on siis kaksi paria, Sir Robin ja Sadie sekä Frodo ja Chiara. Teddyllä ei vielä riittänyt ikä, eikä sen elkeet ole vielä oikein koiraanelkeitä millään tavoin, Boss taas on näille tytöille sukua ja siinäpä ne meidän koiraat ovatkin. Sadie ja Chiara saavat siis jatkaa "yhdessä oloa" vierekkäisissä häkeissä poikakavereiden kera. Myöhemmin kesällä mikäli aikataulullisesti onnistuu, on tarkoitus laitta rinnalle vielä kolmas pari, Boss ja Jemmy, ainakin mikäli vain yksi pari nyt pesimässä olevista tekee poikasia. Koetan käyttää hyödyksi jo pesiviä pareja innostamaan muita pesimään, siksi rinnakkaiset pesitykset. Englantilaisten kanssa saa usein olla aavistuksen kekseliäämpi, ne eivät pesi ihan niin yltiöinnokkaasti kuten monet tavalliset australialaiset undulaatit. Toinen vaihtoehto on, että käynnistä uuden pesintärupeaman loppukesästä.

Frodo on tällä kertaa saanut parikseen huomattavasti jämäkämmän neidon, eikä se ole ollut kiinnostunut munista ollenkaan samalla tavalla kuin viimeksi. Ehkä ne viimeksi olivat tyhjiä. Ehkä se tiesi, tai sitten se vain oli stressaantunut. Nyt Chiaralla on pöntössä jo kaksi munaa ja kolmas tulossa tänään tai liekö jo tullut, se ei ole nyt pitkään aikaan käynyt pöntöstä ulkona. Olen todistanut kerran onnistuneen parittelun joten ehkä, ehkä tällä kertaa onnistuttaisiin. Poikasista tulisi opaaleja vaaleansinisiä ja harmaita, koiraista myös piileviä kaneleita. Chiaran keltanaamio periytyy n. puolelle poikasista. Molemmat vanhemmat ovat opaaleja, mutta se on pieni virhe jos saan Frodon geenejä eteenpäin Chiaran kanssa. Frodo on vietikäs, sosiaalinen ja kekseliäs lintu ja toivon kaikkien näiden ominaisuuksien periytyvän myös poikasille. Se että se on arka tai stressiherkkä menee ainakin toistaiseksi täysin sen alkuperän piikkiin, jolloin se ehti olla pidemmän aikaa eläinkaupassa. Se on myös erittäin taitava lentäjä, syö hyvin ja paljon ja parittelee innokkaasti. Koirankasvatuksesta oppineena tiedän että nämä ovat tärkeitä ominaisuuksia kasvatuseläimissä :)

Chiara taas on lempeä ja rauhallinen mutta myös päättäväinen lintu tasapainottamaan Frodon ominaisuuksia. Chiara on myös erittäin kaunis englantilainen undulaatti, jonka ulkoisten piirteiden toivon myös periytyvän jälkeläisille. Mutta aika näyttää - aika paljon tyhjiä munia täällä on nyt jo nähty! (Ja lisäyksenä tähän päivitykseen kolmas muna on tullut kirjoittaessa tätä)

Sadie on vasta pöntön tyhjennysvaiheessa tai kuopimis- ja petaamis- mutta paritteluun viittavia elkeitä ei pahemmin ole ollut nähtävissä. Joten katsotaan, katsotaan, tästä pesityksestä minulla ei ole niin kovin korkeita odotuksia, mutta olisihan ihana, poikasista tulisi superkauniita. Todennäköisyyksien mukaan mahdollisia värejä olisivat kirjavat spanglet vaaleansinisenä ja kobolttina, myös violettitekijällä, noin puolella keltanaamio ja kaikki koiraat olisivat kaneliopaali piileviä, mikäli Sir Robin ei itse kanna näitä piilevänä.

Mutta aika näyttää, aika näyttää. Ollaan myös suunniteltu ulkomaanmatkaa loppukesään, joten toivon, että pesitykset olisi enää pahasti käynnissä kun ollaan poissa, ihan vain ruokinnan ja muun huolenpidon vuoksi. Jo itse syövistä poikasista sen sijaan en ole huolissani. Mikäli näistä jo munituista munista olisi tulossa poikasia, niiden mahdollinen luovutus sattuisi kotiinpaluun jälkeen, mikäli raskisin yhdestäkään luopua!

Molemmat naaraat ovat englantilaisia ja koiraat hybridejä, joten ihan kivanoloisia lintuja myös ulkomuodoltaan varmasti odotettavissa näistä :)

Edellisen postauksen jälkeen meille tuli vielä eläköitymään Jupiter herra, joka tosin parveen päästyään muuttuikin naaraaksi. En ole koskaan nähnyt naaraalla niin tumman sinistä vahanahkaa kuin Jupiterilla. Sen hakiessani näin kyllä vahanahkan ruskean värilaikun mutta epäilin sitä joksikin hormonaaliseksi muutokseksi tai jopa sairaudeksi, se on jo 6 vuotias. Mutta laittaessani muita lintuja pesimään sen vahanahka muuttui erittäin tumman ruskeaksi ja se alkoi vaikuttamaan paritteluvalmiilta Bossin lähentely-yrityksiin! Joten se siitä koiraslinnusta, ja hän on nyt siis naaras. Jupiter on ystävystynyt Auroran kanssa ja olen siitä iloinen. Ehkä se on vähän molempia, koiras ja naaras, aina tarvittaessa. Muut linnut ovat nyt siis isossa häkissä ja tulevat toimeen hyvin.  

Kommentit