Kesätauko ja terveyspohdintaa

On tullut tarpeeseen viettää vähän pesitystaukoa, varmasti myös linnuille, vaikka osa ei käytöksensä perusteella olekaan aivan samaa mieltä. Pelkkä siementen idätys ja tuoreruoasta huolehtiminen monta kertaa päivässä teettää työtä, muusta stressin aiheesta puhumattakaan!

Muutama päivä sitten meiltä lähti Lassie tyttö toista parvea sulostuttamaan pohjoisempaan Suomeen ja hänen mukanaan eläköitynyt Frodo-herra sekä Gible. Gible oli tarkoitus kyllä jättää omaan kasvatukseen, se on tosi komea hybridipoika, mutta en osannut jättää Liljaa kokonaan ilman koirasta, joten Sir Robinin sijasta meiltä lähtikin Gible. Kaikkea hyvää sinne uuteen kotiin!

Pääsiäisen aikaan meiltä muuttaneet Jemmy ja Teddy kävivät keväällä toiveestani myös lääkärin tarkastuksessa, mutta ne todettiin onneksi terveiksi, vaikka Teddy onkin lentokyvytön ja Jemmy kärsi hyperkeratoosista, jonka siis jo aiemmin kotidiagnosoin. Apuna hyperkeratoosiin toimii mm. A-vitamiinin lisäys ruokavalioon. Sitä saa vitamiinivalmisteista ja vaikkapa tuoreesta porkkanasta jota parvi on kyllä todella mielellään syönyt. Epäilen kuitenkin Teddyn lisäksi sairastaneen nuorempana ranskalaisen sulkasadon, sillä myöhemmin samasta nyt jo lopettaneesta eläinkaupasta on tullut muitakin lyhytpyrstöisiä ja lentokyvyttömiä lintuja, myös englantilaisia, tai lintuja jotka ovat saaneet lentokyvyttömiä poikasia. Ranskalainen sulkasato kuitenkin näkyy testeissä vain ollessaan linnussa aktiivisena. Teddylta testattiin myös useita muita sairauksia ulostenäytteestä, joiden tulokset kuitenkin tulivat onneksi puhtaina takaisin.

Tämä sairauden mahdollisuus on kuitenkin huolestuttanut minua. Ensinnäkin se, ettei ranskalainen sulkasato oikeasti ole aiemmin ollut kovinkaan suuri riski edes eläinkaupasta lintua hankittaessa ja kenties siksi edes taudin epäileminen on jäänyt harrastajilla taka-alalle, myös itsellä. Ei tullut mieleenikään arvella Teddylla olevan ranskalaista sulkasatoa kun näin sen lyhyen pyrstön tai edes kun totesin ettei se osaa lentää. Ajattelin silloin että huonot olot aiheuttivat sen. Ja koska sillä ei ole virusta todettu on tietenkin mahdollista ettei sitä olekaan, vaan pyrstö ja lentokyvyttömyys johtuvat jostain muusta, mutta näitä lentokyvyttömiä tai viallisia sulkapukuja tuntuu olevan siellä sun täällä - ja poikaskuolemia oireisiin liittyen. Pohjois-Ruotsissa myös on silloin tällöin myynnissä kokonaisia parvia lintuja joilla on selkeät ranskalaisen sulkasadon oireet ja myynti-ilmoituksissa ei ole minkäänlaista vihjettäkään siihen suuntaan että linnut olisivat sairaita, mikä on tosi surullista ja kyllä, myös huolestuttavaa. Onneksi Teddy kuitenkin oli oireinen enkä koskaan ehtinyt käyttää sitä pesitykseen.

Ranskalainen sulkasato, eli polyomavirus voi nimittäin olla linnussa myös täysin oireettomana. Täysin oireetonkin lintu kuitenkin pesiessään periyttää sen poikasilleen, joista jopa puolet voi kuolla siihen ja loput voivat jäädä kantajiksi. Osa kehittää vain vajaan sulkapuvun, josta virus on helppo tunnistaa, mutta oireettomat kantajat jäävät usein täysin tunnistamatta. Lintu voi myös sairauden aktiivisesssa vaiheessa tartuttaa sitä aikuisiinkin lintuihin joiden puolustuskyky on syystä tai toisesta heikentynyt, tämä on kuitenkin onneksi hyvin harvinaista ja tartunnan saanut aikuinen on siis yleensä jo muulla tavalla sairas lintu.

Meidän keväiset poikaskuolemat eivät kuitenkaan viitanneet ranskalaiseen sulkasatoon, vaikka mietin kyllä sitäkin mahdollisuutta että Teddy olisi tartuttanut omaa parvea meillä asuessaan, ja mainittakoon vielä tässä uudestaan, ettei Teddylla siis todettu virusta, enkä ole omassa parvessa nähnyt muitakaan sairastelun merkkejä. Polyomaviruksen tartuttamat pesäpoikaset kuolevat tyypillisesti parin, kolmen viikon iässä viruksen aiheuttamiin oireisiin. Osa poikasista selviää ja jäävät viruksen kantajiksi, joko oireettomiksi tai oireellisiksi, jolloin niillä on esimerkiksi havaittavissa muutoksia sulkapuvussa tai lentokyvyssä. Meillä selvinneet poikaset ovat edelleen terveitä sekä sulkasadoltaan että lentokyvyltään joten tässä selvittiin säikähdyksellä, mutta kyllä se mietityttämään jää. Ja hyvä tietenkin niin.

Tästä otin kuitenkin onkeeni perusteellisesti, enkä poissulje jatkossa mahdollisuutta ettäkö ranskalainen sulkasato - tai jokin muukin tuntemattomampi sairaus voisi puhjeta siis omassakin parvessa, milloin vain. Tässä vielä muistuttelen, että kasvattieni omistajat olisivat aina yhteydessä minuun mikäli meiltä lähtenyt lintu oireilee missään elämänsä vaiheessa. Sen ei tarvitse edes olla oma kasvatti, vaan ihan vain meidän parvessa elänyt.

Pesittävien tai pesitystä suunnittelevien harrastajien tulisi muistaa ottaa huomioon nämä pienetkin mahdollisuudet mitä tulee sairauksien kantamiseen tai leviämiseen, kun hankitaan tai myydään lintuja tai sijoitetaan niitä uusiin koteihin. Polyomaviruksen kerrotaan myös olevan liityksissä lintujen klamydioosiin eli psittakoosiin, joka taas on astetta vakavampi sairaus uhaten koko parvea ja on Suomessa määritelty zoonoosiksi, eli eläimeltä ihmiselle tarttuvaksi taudiksi ja aina ilmoitettavaksi. Tämä epäilys perustunee siihen, että sairas lintu on luonnollisesti alttiimpi muille sairauksille, ja samassa syssyssä kerrotaan myös AGY:n eli nk. megabakteerin leviävän helpommin parvissa joissa on tavattu polyomavirusta, sekin voimakkaasti koko parven terveyttä uhkaava sairaus.

Koirien kanssa harrastaessa tottui siihen, että tuijotti niiden jokaista liikettä ja elettä miettien onko se mahdollinen oire kivusta tai sairaudesta. Kuulostaa ehkä liioittelulta, mutta kyseessä oli silloin urheileva koira. Samoin tulee tehdä lintujen kanssa, kun kyseessä ei ole vain oma lemmikki vaan kasvatustoiminta tai kun oma lemmikki syystä tai toisesta vaihtaa kotia. Vastuu on silloin isompi ja se koskee mahdollisesti koko lajia, mikäli lintu lisääntyy tai tartuttaa muiden harrastajien parvia.

Mutta kuten omallakin kohdallani, olin autuaan sinisilmäinen vielä vuosi sitten ja epäilykset ovat vasta hiljalleen ottaneet alaa ja alkaneet todella mietityttämään. Ja vaikka tietämättömyys ei ehkä rangastavaa olekaan, on kaikki tieto nykyisin helposti saatavilla ja vastuu kasvaa tiedon karttuessa. Kasvattajana koen myös velvollisuudekseni ottaa selvää ja tiedottaa kasvattien omistajia, mikäli epäilen sairautta, olipa se sitten puhjennut uudessa kodissa tai toisen linnun tartuttamana. Toivoisin myös muilta kasvattajilta avoimmuutta ja läpinäkyvyyttä mitä tulee lintujen terveyteen sekä rohkeutta ottaa asioista selvää ja toimia tilanteen vaatimalla tavalla.

--

Oma terveyteni on pysynyt samanlaisena nyt ennen hoidon saamista, katsotaan sitten miltä syksy oikeasti näyttää muutaman viikon päästä tästä. En ole kuitenkaan osannut olla täysin mitään suunnittelematta, linnut parvessa ovat niin ihania ja niin kauniita ja on kestänyt niin monta vuotta päästä tähän pisteeseen että kasvatusmateriaalia oikeasti on ja häkille mennessäni useampi tulee tervehtimään maistelemalla sormea tai paitaa, tai istumalla pään päälle - etten tiedä mitä teen jos parvea joutuu vielä pienentämään tai jopa jättämään harrastus kokonaan. Mutta nyt odotellaan ja pidetään sormet ristissä parasta toivoen.