Chirping Chicks

Soittelin eilen Chiaran tulosten perään sillä ne eivät ole vielä tulleet ja eläinlääkäri kertoi minulle, että Chiara on todennäköisesti kuollut akuuttiin maksatulehdukseen, mutta että maksassa näkyi myös muutoksia jotka viittaavat kroonisempaan tulehdukseen. Chiara ei kuitenkaan oireillut millään tavalla, vaan oli aivan viimepäiviin asti oma itsensä. Lääkärille mainitsin myös uudesta parvenlisäyksestä, joka olisi kenties laukaissut akuutimman version, mutta nämä nyt on arvailuja tietenkin. Maksassa näkyi jopa märkäistä tulehdusta, kuvusta kuitenkin löytyi ruokaa, ja se tosiaan, kuten sanottu, toimi aivan normaalisti viimeiseen iltaan asti 💔 Sitä kuitenkin vielä tutkitaan mahdollisten tarttuvien tautien varalta ja josko itse tulehdukselle löytyisi jokin syy, eli lopullinen ruumiinavaustutkimuksen tulos vielä odotuttaa itseään. Soitin kuitenkin saadakseni tietää mikäli syynä voisi olla jotain perinnöllistä, jolloin en enää Chiaran jälkikasvua tai muita sukulaisia käyttäisi kasvatuksessa...

We had to say goodbye to Chiara this morning. She passed away quite suddenly and I must say that I saw no warning signs this time. Only last night after the lights had gone off, she seemed somehow restless on the perch when I went to close the cage. She was bickering at Greta and scratching herself, at times her cloaca area, so I took her to another cage and checked her to be sure she wasn't egg bound. I saw nothing of the kind, took also Boss to keep her company, they kissed and snuggled and I put on an infra red lamp to keep her warm. In the morning all was the same, she wasn't so restless anymore, but not well either. I saw she hadn't pooped almost none and checked her again for signs of constipation. Nevertheless she got very stressed as I handled her, I put her back, as she was exhausted and shortly after she died, with a seizure - I don't know if the seizure means anything, I've seen many birds pass away with a seizure, I think less often without any. But she ...

On ollut ihana ajella töihin aamuisin ja huomata kuinka joka matka on valoisampi. Nytkin ulkona on niin kaunis hohde nousevasta auringosta että melkein tekisi mieli lähteä kävelylle, mutta tiet ovat aivan kauheassa kunnossa vesisateiden takia. Jospa tästä kuitenkin pikkuhiljaa saataisiin tammikuisempia säitä. Vaikka en niin pakkasenkaan ystävä ole, saa siitä sentään keskitalvella vähän olla! Näiden suojasäiden aikaan hain meidän parveen suunnittelematonta lisäystä, sillä lähipaikkakunnalla kotia etsi kaksi pikkuruista undulaattineitosta. Ei sillä että parveen oltaisiin hirveästi tarvittu naaraita, mutta olen koettanut niin kauan etsiä ja kysyä ja odottaa että joskus saisin Texasin Clearbodyn ja tässä sellainen nyt sitten oli. Kaunis keltainen tyttö kaverinaan normaalikuvioinen koboltti tyttö. Molemmat ovat lemmikkityyppiä nykyisellä normilla - erittäin pieniä, kuten villiundulaatin tulee ollakin. Standardikoko lemmikkityypille on näyttelyissä muistaakseni n. 16cm päästä pyrstön päähän....