Huokaus ja murhe

Perjantaina aamulla sai vauva numero kaksi avattua kuorensa. Valitettavasti puolen päivän aikaan pesään kurkatessani se ei ollut saanut edelleenkään ruokaa ja menehtyi ennenkuin ehdin auttaa sitä. Se oli siis Chiaran toisen munan poikanen. Samana iltana kuoriutui Sadien ja Steven ensimmäinen ja muutaman tunnin odottelun jälkeen autoin sitä ruokinnan kanssa. Kaksi kuollutta poikasta jo tälle parille, joita ei oltu ruokittu - joten minun ei tarvinnut miettiä kovin kauan.

Myös vanhin poikanen sai aluksi heikohkosti ruokaa, mutta nykyisin todella hyvin.

Normaalisti poikanen elää munan tarjoaman ravinnon avulla jopa 12h kuoriutumisen jälkeen, mutta nämä munat eivät ole kuoriutuneet normaaliin tahtiin ja poikaset ovat olleet väsyneitä. Kaiken perusteella arvelisin, että pönttöolosuhteet ovat olleet kenties liian kuivat ja munan kuivamaan ehtineet kalvot ovat vaikeuttaneet kuoriutumisprosessia. Sadie on normaalisti innokas kylpijä, mutta nyt äidin työhön paneutuessaan se ei tosiaan ole tehnyt muuta kuin hautonut. Muut naaraat ovat sen sijaan käyneet välillä kastelemassa itsensä ihan kokonaankin tarjolla olevassa vihreässä.

Vanhin poikanen saa ruokaa erittäin hyvin, ellei jopa vähän liiankin kanssa, mutta nuorempi on jäänyt paitsioon koko ajan. Isä saattaa ruokkia sitäkin toisinaan, mutta sille jää harvemmin tilaisuutta siihen emon istuessa niin tiiviisti. Luulen, että vanhinkin poikanen saa pääasiassa ruokansa isältä, jonka höyhenet ovat usein ruoasta sotkussa. Yleensä tässä vaiheessa on vielä emon vastuulla ruokkia poikaset, juurikin siksi, että ne tarvitsevat emon lämmön koko ajan. Vasta poikasten kasvaessa ja emon poistuessa pesästä useammin tulee myös isä avustamaan ruokinnassa. Onneksi Steve on innokas isä ja tuntuu tietävän kuinka asiat kuuluu tehdä.

Olen siis avustanut ruokinnassa nyt jo kaksi vuorokautta, en ole syöttänyt poikasta aivan täyteen vaan toivonut että emot alkaisivat jossakin vaiheessa tehdä työtään täyspäiväisesti poikasen kerjätessä sinnikkäästi. En ole yhtään käsinruokinnan kannattaja, koetan kuitenkin tehdä parhaani että poikanen pysyisi elossa.

Pian kuoriutuu myös viimeinen muna, siinä näkyy tumma linja jota pitkin poikanen on työstänyt kuorta aukeamaan, piipitystä en kuule toisten poikien ääniltä, enkä ole nostellut munaa, etten häiritse kuoriutumisprosessia itse.

En ole koskaan aiemmin joutunut ruokkimaan poikasia, ja täytyy sanoa, että melkoinen huoli ja murhe on koko ajan. Kenties se ei kuitenkaan saa tarpeeksi ruokaa ja tässä käy kaikesta huolimatta vielä huonosti. Se syö kuitenkin innokkaasti ja on reipas ruokintatilanteissa. Apuna minulla on lämpölamppu ja lämpömittari kertomaan ettei poikaselle tule kylmä, keitettyyn veteen sekoitettu korvike jonka mittaan toisella lämpömittarilla oikean lämpöiseksi. Pikkuruinen ruisku jolla tarjoilen ruoan poikasen nokan reunaan, kunnes se alkaa syömään. Ja jokaisen syöttösession jälkeen desinfioin kaiken kiehuvalla vedellä. Kaikki tämä joka toinen tunti suurinpiirtein, vain öisin olen jättänyt poikasen ruokkimatta n. 7-8h ajaksi. Ja vanhemmat ovat tosiaan välillä antaneet sille vähän, mutta niillä määrillä se ei selviäisi.

Aina on tietenkin mahdollista, että emot tietävät paremmin ja poikasessa onkin jokin vikana. Mahdollista on myös, että Sadie ei yksinkertaisesti ole emo parhaimmasta päästä ja taitaa olla niin, etten uskalla enää käyttää sitä pesitykseen tämän jälkeen.