Chirping Chicks

Nyt alkaa vähitellen tuntumaan siltä, että ollaan pian päästy eroon "välivaiheesta" jota on jatkunut aina muutosta lähtien. Sen verran vielä parvi muuttuu, että Rasta lähtee takaisin oikeaan kotiinsa ja Wenla uuteen kotiin. Meille jää lintuluvuksi tuolloin 7. Ja toivon kovasti, että nämä kaikki seitsemän olisivat meillä vielä pitkään... Pidän pikku parvestani kovasti. On ollut tosi hauska seurata niiden touhuja nyt, kun tila on suurempi ja joukossa on nuorempaa ja vanhempaa :) Saattaisi olla hauska tehdä sellainen luonnearvio kaikista ja liittää sitten tänne taulukko tuloksista. Tai sitten vain tyydyn ottamaan videota kaikista ja paljon, silläkin tavalla saisitte jotain käsitystä tämän parven kokoonpanosta. Kotona asuu nyt (vanhimmasta tulokkaasta uusimpaan): Loisto 1v9kk (tuli meille helmikuussa 2008) Nieve n. 3v. (tuli meille maaliskuussa 2008) Jean 1v2kk (tuli meille lokakuussa 2008) Cinna n. 8kk (tuli meille heinäkuussa 2009) Polly n. 5kk (tuli meille elokuussa 2009) Blue...

Kaikki linnut ovat tosiaan jonkin aikaa jo asuneet yläkerrassa. Poikaset pääsivät siellä ensilennoilleen ja nykyisin koko parvi on yötä päivää irti koko kerroksessa :) Olen jotain koettanut sinne rakentaa kiipeiltäväksi ja järsittäväksi, paljon lisää on vielä suunnitelmissa. Eilen Virpi kävi hakemassa omat kultansa pois, Bee ja Bodie pääsivät uuteen parveen. Kotiin jäivät nyt siis vielä Baille eli Wenla ja Bonnie. Bonnie jäänee tänne lopullisesti, ehkä tulevaksi kumppaniksi jollekin spangle koiraalle ja Wenla on menossa Minnan luokse. Seurataan vielä sen käyttäytymistä ja vahanahkan kehittymistä jonkin aikaa, että saadaan varmuus sukupuolesta ja sitten sekin pääsee uuteen kotiin. Koetin tänään ottaa muutamia valokuvia ja videoita parven touhuista, niitä voisi seurata vaikka kuinka kauan, kun ovat aktiivisia :) Nykyisin melko tiiviin parin muodostavat Blue ja Cinna, vaikka Blue tykkääkin seurustella myös monen muun kanssa :) Rasta on myös oikein seurankipeä ja koettanut mm. jutustella ä...

Täällä herättiin surulliseen näkyyn tänäaamuna, kun hoitolintuni Ykkönen oli lentänyt autuaammille maille. Eilen illalla näin sen voivan huonosti ja siirsin pikkuhäkkiin lämpölampun ja vitaminoidun veden kera, muuhun kun ei ollut mahdollisuutta. Häkissä se oli muiden kanssa vielä istunut normaalisti orrella, lennellytkin vähän, mutta sairashäkkiin laitettaessa istui vain lattialla ja näytösti, että se olisi vain mennyt huonommaksi koko ajan. Takapuoli oli jonkin verran tuhrussa, mutta en nähnyt oksentelua. Kupu oli silti pehmoinen, joten kuputulehdusta epäilisin jälleen kerran. Aamulla Ykkönen ei enää ollut elossa. Tosi nopea sairastuminen, koska tarkkailen linnut joka aamu viedessä ruoat ja Ykkönen on aina ollut ensimmäisten joukossa sirkuttamassa ja touhuamassa ja niin vielä eilisaamunakin! En sitten ymmärrä mistä tämmöinen nopea huonontuminen, varmaahan on, että tulehdus on vaivannut jo pidempään ja nyt sitten jostain syystä näin rajuna puhjennut tai kysessä on ollut jokin muu, esim...

Minusta ne on ihan tytön näköisiä kaikki. :P Ei tosin vieläkään pitäisi mennä vannomaan, laitan vaikka huomenissa kuvia, niin saatte muutkin arpoa ;) Pirteätä porukkaa, ääntäkin lähtee jo pikkuisen. Sirkuttavat vain, kukaan ei ole koettanut laulaa, niin kuin koiraat. Lisäksi nahistelevat paljon... mikä sekin on naarasmaista käyttäytymistä. :) Mutta jos tosiaan olen näin onnekas neljän naaraan omistaja, niin tulevia koteja ei sitten enää tarvitse miettiä. Sen verran oli hässäkkää pesueen vanhempien kanssa, että ihan heti en ole suunnitellut seuraavaa pesintää ja blogikin varmaan pian hiljenee oman perheen tapahtumien johdosta, jahka tässä jossain vaiheessa alkaisi oikeasti jotain tapahtumaankin... :P Blue näyttää mainiolta edelleen mitä tulee vahanahkaan ja jalkoihin. Öljy ei ole vieläkään puhdistunut höyhenistä. Voihan olla, ettei ole ollut niin ahkera siistimään itseään kuin Loisto oli. Edelleen vasta tekeillä verho yläkertaan, jolloin pääsisin lennättämään parvea pitkästä aikaa. Häkk...

Nyt on isä Jean poikasten joukossa jälleen, alkoi jotenkin vaikuttaa niin apaattiselta tuo poikasten keskenäinen elo, että ajattelin paremmaksi tarjota niille edes jonkin esikuvan vaikkapa edes viikon tai kahden ajaksi. Hyvin on tuntunut elo sujuvankin - huomattavasti enemmän ääntä häkistä nyt lähtee! Ovat kyllä jo tajunneet, ettei iskä heitä enää aio syöttää, vaikka melkoista ahdistelua ensimmäinen vuorokausi olikin. Nyt tilanne on rauhoittunut ja Jean laulelee alaorrella kun poikaset seurustelevat ylempänä toistensa kanssa. Tahtoo nimittäin olla niin, että kun isä seurustelee yhden poikasen kanssa, siinä ovat sitten kaikki loputkin tahtomassa osansa ja menee yhdeksi takaa-ajoksi koko homma. Kuvia ajattelin laittaa vahanahkoista taas. Voi olla tietenkin, että koiraslinnun läsnä olo ja sen suosiosta kilpaileminen vaikuttaa jonkin verran poikastenkin hormonitoimintaan, koska minusta kaikilla on nyt todella vaaleat vahanahkat ollakseen koiraita, kun vielä pari päivää sitten kaikki olivat...

Vähän päivitystä nuoresta paristakin :) Blue on saanut tällä viikolla parafiinihoitoa edelleen, iltaisin. Sen vahanahka on jo todella hyvässä kunnossa, mutta raukka kun se on niin öljyssä! En muista kuinka kauan Loistolta meni itsensä putsaamiseen kuurin jälkeen, vaan se oli aivan samannäköinen. :P Lopetan kuuri viimeistään ensi viikolla, aikaisintaan sunnuntai-iltana, kun kaksi viikkoa on tullut täyteen. Uskon, että se on sillä selvä :) Olisi varmasti jo nytkin, mutta hoidan nyt tuplahoitona loppuun asti! Blue koettaa kovasti sirkutellakin jo, liekö ikä mikä vie veronsa, koska sirkutus on vielä aika säälittävän kuuloista, lähinnä rumaa... heh. Mutta jospas se viimeistään parveen päästyään oppisi laulamaan kuten isommat pojat ;) Pitäähän sitä harjoitella jo! Kuviin sain mielestäni melko hyvin napattua myös Pollyn violetin - ei sitä ainakaan koboltiksi voi mennä haukkumaan ;) Jag har skötat Blue med paraffin nästan två veckor nu, och fortsätter minst tills söndagen. Han ser jättebra ut ...

Minna halusi uusia kuvia mahdollisesta pienokaisestaan ;) (jos se siis on tyttö...) Joten tässä muutama uusi kuva :) Beestäkin näkee selvästi tuon sinisen hohdon takapuolessa ja tumman värin joka näyttäisi melkein oliivilta. Joten liekö kuitenkin Beekin tummanvihreävioletti. Ikävä juttu, ettei Bobs ikinä päässyt vertailtavaksi Been kanssa... kulta-pieni. Poikaset ovat siis keskenään, syövät melko reippaasti jo siemeniä ja hirssiä, pehmeään ruokaan eivät vielä ole kovin innostuneet, valitettavasti. Laitan joka päivä kananmunaa ja se olisi niin hyvää ja energiapitoista mutta kun ei maistu. Seiniltä ja katosta riiputettavista herkuistakin vain hirssi maistuu. Tässä Baille pikkuinen, Baille ei aivan vielä lennä niin paljon kuin muut, se on kuitenkin vasta toista päivää pöntöstä ulkona. Ja muu kolmikko.