Kevään odotusta

Yhtenä iltana olen noukkinut Kylan häkin päältä, kun muu parvi on jo rauhoittunut orsille nukkumaan ja Alexander on muutamia kertoja istunut häkin ulokkeilla, muttei varsinaisesti tullut ulos. Joten hirveän lentäväistä porukkaa eivät nämä uudet ole, ainakaan vielä! Boss on jonkin verran jutellut myös Kylalle jos Chiara ei ole ollut käytettävissä, muista koiraista se ei ole oikein huolinut, ovat mahdollisesti myös sen mielestä liian nuoria.

From left: Gible, Frodo, Kyla, Alexander and Lucy (Hedda and Helmut on the roof)

Aurora on saanut Alexanderista kaverin ja olen tässä miettinyt liekö tässä jotain vihreiden salaliittoa - tai ikävemmin sanottuna, värirasismia, sillä Aurora on aina ollut yksinäinen lintu ja kun Jupiter, joka myös oli vihreä, tuli parveen, sai Aurora siitä kaverin ja nyt sitten Alexander. Aurora on taas onnellinen ystävästä ja aloittanut voimakkaana erikoiset liikkeensä. En tiedä voisivatko liikeet johtua turhautumisesta, ettei se osaa kanavoida pesintäviettiä tai jostain poikasajan traumasta, enhän tiedä sen taustoista mitään. Liikkeiden voimakkuudesta johtuen arvelen niiden kuitenkin olevan neurologisia ja johtuvan jonkinlaisesta poikkeavuudesta. Aurora on asunut meillä nyt 3 vuotta, jolloin sen kerrottiin meille olevan vuoden ikäinen. Välillä se ollut voimakkaasti sulkasatoinen, välillä yksinäisempi ja hyvinä kausina aina voimakkaasti pakko-oireinen. Sitä ei onneksi ole otettu parven silmätikuksi, vaan sitä lähinnä vältellään, vaikkei se pikkulinnun hyvinvointia varmasti sekään paranna.

Oma parvi on tosiaan valitettavan sinivoittoinen, mutta kyllä vihreääkin on tarkoitus vielä hankkia lisää - tosin ei ihan heti. Jospa Alexanderilta tulisi jotain vihreää jälkikasvua, mehän emme tiedä onko se tuplatekijäinen vihreä vai kantaako myös sinistä.

Olen syöttänyt parvelle tuoreruokaa sekä kädeltä (liian vähän tilaa) että lautaselta jota pidän kädessä ja siihen ovat uskaltautuneet ihan kaikki, arimmat rohkeampien jälkeen. Parvi on vuosien varrella kesyyntynyt todella paljon, sillä muistan oikein hyvin vielä parin vuoden takaisen, kun lintuja oli vain viisi tai kuusi ja hädintuskin kukaan uskalsi tulla maistelemaan ruokaa kädestä tai ainakin sen tuli olla visusti verhoiltuna salaatinlehteen. Silloin viidestä undulaatista 2 oli hyvin arkaa, Frodo ja Aurora, yksi neutraali, Sir Robin ja 2 aiemmin kesyä Lucy ja Boss ja tämä yhdistelmä tuotti yhden aran parven. Sen jälkeen mukaan tulivat kesyt Sadie ja Chiara ja neutraalimmat Teddy ja Sadie, jotka tasoittivat tunnelmaa. Nuokun usein koko ylävartalolla häkin sisällä, eikä kukaan ole moksiskaan!

"No we don't dare." Aurora and Frodo

Salaatin syöttämisestä tuli mieleen, että tänä kesänä täytyy kyllä laittaa taas omat salaatit peltoon, sillä edellisestä kerrasta on jo useampi vuosi ja ollaan menty voikukka- ja vesiheinälinjalla koko kesä, eikä siinäkään tietenkään mitään, kelpaa hyvin! Viimeksi salaatit kuitenkin kasvoivat myöhälle syksyyn metrin mittaisiksi tangoiksi ja vaikka lehdet alkoivatkin omaan makuun olla aika kirpakoita, linnut nauttivat niistä kovasti.

Odotan myös jo lumien sulamista, vaikka kukapa ei. Pitäisi päästä metsään hakemaan uusia kiipeilyoksia. Käytän vanhoja ja harmaantuneita männyn karahkoita, jotka usein ovat mitä erikoisemman muotoisia. Lähimetsät kun ovat suurelta osin karuhkoa talousmetsää niin hakkuujätteitä löytyy sieltä täältä. Männyn hakkuujätteet myös useimmiten jätetään niille sijoilleen ilman muuta käyttöä, joten oksia riittää. Kuivia oksia voi myös rauhassa saunottaa. Häkkioksina käytän pajuja tai jonkin verran pihassa kasvavaa syreeniä, mutta se ei kelpaa linnuille järsittäväksi, ne useimmiten huuhtelen kiehuvalla vedellä saunottamisen sijaan.

The size of the cage would double after the cage project. I'm planning on using the elements from this one and building a solid lower section.

Koska Lucy on nyt päässyt vapaalle, Sir Robinin kaveriksi tuli Lilja joka vaikuttaa olevan pesimävireessä taas, sillä on nyt liki puolen vuoden tauko takana. Se tosin varmaankaan ei tällä kertaa pääse poikasia hoitamaan, sillä mikäli munia tulisi, ne ovat todennäköisimmin tyhjiä. Nämä on Sir Robinin viimeiset pesintäyritykset tai ei oikeastaan hirveästi edes yritys, vaan varaperhe jos toinen pariskunta ei hoitaisi omiaan tai sattuisi muuta vastoinkäymistä. Harmittaa tietenkin ettei Sir Robin koskaan onnistunut poikasia saamaan. Ihan ensimmäinen pesitys olisi saattanutkin onnistua, jos minulla olisi ollut sille kokeneempi naaras, mutta se on todella herttainen ja huolehtivat koiras kaikesta huolimatta. Sir Robin olisi jättänyt violettia, kirjavaa ja varmasti myös todella hienoluonteisia poikasia. Se saa nyt sitten tämän pesityksen jälkeen jäädä eläkkeelle jopa vain varaemoilustakin 💜

Boss and Chiara