Jupiter

Jupiter passed away this morning. I have been so glad to have that brave little bird in the pack, she's usually the first to taste anything offered from the hand and very keen on having her veggies in good time. She had made friends with Aurora, who was also a lonely bird, though I must say that Jupiter neverminded, she did exactly what she wanted to even without a partner, but was friendly too. For quite an old bird, 6 years this year, she climbed on the ceiling to get the best bits of the sallad and as I earlier mentioned would even have been ready to breed if given the opportunity. She was the most energetic bird in my flock, maybe though, due to the fact that I have mostly show birds :)

Her death took me completely by surprise, as I just suddenly found her unmoving on the cage floor today. She was gone already when I picked her up, but her eyes were bright so it wasn't a long ago. I had been hoovering, so I wouldn't have heard anything if she had made sounds or when she fell on to the floor. After examining her I found a rather large, soft lump on her abdomen, it was covered by feathers but had big bald spots on it. I don't know if that was what caused her death though, because she was gone so quickly. She was happy as ever yesterday, eating her veggies in the morning, and then some time after - I found her dead. I knew she was an older bird but nothing hinted on her being sick. I do blame myself though for not checking up her earlier, that lump must have been there for a longer time for it to get so big. But she seemed so well so I didn't suspect anything.

The sudden and strong changes of colour in her cere might have indicated something hormonal, when she came to us she was a male, singing like a male with a bright blue cere, sometime after I had gotten the breeding pairs going she turned dark brown and wanted to mate with Boss, it got back to blue soon after and when she died, the cere was again dark brown.

Also the fact that her tail feathers never got tidy, her long tail feathers were in a strange bundle when she arrived to us and I thought she had maybe got caught somewhere and that they would grow back fine when she moults, but it never happened. So she might have either been picking them - which I never saw myself - or they might have grown that way. Each of the long feathers were as if thinner in the middle.

But the lump seemed like a fatty tumour, lipoma, and if caught early a diet might fix it or iodine, or even thyroid supplements. I sent her away to be examined incase they could find out the reason of her death and maybe we could learn from it.

But she will be missed, and my flock in the big cage seem so much more quiet now.

--

Vähän suomeksikin. Jupiter kuoli maanantaina aamusta, aivan yllättäen. Järkytyin kun huomasin ettei yhtä lintua näy orrella (minulla on tapana laskea niitä aina ohikulkiessani) ja että Jupiter makaa häkin lattialla, kuolleena, näkyi jo asennosta. Se oli kuitenkin vielä lämmin ja silmät olivat kirkkaat ja juttelin sille. Tai kysyin siltä oikeammin, miksi se kuoli, koska itketti. Jupiter oli heti meille tullessaan erittäin reipas, löysi kavereita parvesta, erityisesti Aurora, söi innokkaasti vihanneksia ja vihreää, kävi mielellään seikkailemassa häkin ulkopuolella ja oli kaikin puolin terveenoloinen. Aurora joka on voinut huonosti edellisen sulkasadon jälkeen on huolettanut minua enemmän, mutta sekin nyt Jupiterin tultua on taas alkanut olemaan oma itsensä ja tänään näin sen taas pitkästä aikaa tekevän hassuja liikkeitään. Ei siis mitään sairauteen viittaavaa Jupiterissa.

Nostettuani sen ylös, löysin alavatsalta ison pehmeän kyhmyn jalkojen välistä joka viittaisi rasvakasvaimeen. Lähetin linnun entiselle Eviralle tutkittavaksi, mutta koska lähettäminen ei mennyt suunnitelmien mukaan, en tiedä saadaanko sitä koskaan tutkittua. Kuollut eläin kun pitäisi saada ruumiinavaukseen mahdollisimman nopeasti ja se on todennäköisesti tullut/tulee perille vasta tänään ja säätkin sattuivat vielä tällaiset. Sillä oli yksi kylmäpakkaus mukana, muttei se kovin kauan auta.

Jupiterilla oli kuitenkin myös erikoisia vahanahkan värin muutoksia, että se tuli meille koiraana ja laulelikin kuin koiras, mutta muuttui yhtäkkiä naaraaksi, vahanahka kävi taas välillä tumman sinisenä ja kuollessaan sillä oli tummanruskea vahanahka. Luulen kuitenkin että se oli naaras, kaikesta huolimatta. Sen meille tullessaan pyrstösulat olivat hassusti vinksallaan, joskus sulat voivat olla niin jos esim. toinen lintu tarttuu niihin usein ja odotin että ne vaihtuvat seuraavassa sulkasadossa mutta ei. Nyt lähemmin tarkasteltuna sulat olivat aivan ohuet tai ohuiksi järsityn näköiset, enkä osaa sanoa mistä sekään olisi voinut johtua. Oliko se kuitenkin kipeä jostain ja siksi purrut sulkiaan? Mutta jäämme nyt odottamaan tuleeko tutkimuksissa mitään selvyyttä asiaan, valitettavasti ainakin aiempien kokemusten perusteella tutkimustulokset ovat olleen hyvin lyhyitä ja itsestään selviä, joten hirveän suurta valoa asiaan en välttämättä odota - mutta edellisestä tutkimuskerrasta onkin lukuisia vuosia.