Heart Beats

The house has been empty the whole weekend, that is more than 6 hours per day, both days, which usually doesn't happen, as either the kids or I am at home. My friend has been here to take the dogs out and put some fresh food in the breeding cages. So we got home with the kids in the evening and all is well, I start to take the old food away and prepare some fresh for the parents to eat and ask my daughter who hasn't seen the newest bub - born this morning, and she goes "aaaw!" - and I want to take a look myself, because Lilja is still out of the nest box, but there's only two of them. There should be three.

My first thought, it has been eaten - and while I thought that, my daughter points at a tiny little thing on the cage floor, unmoving. I pick it up right away but it's cold and I start breathing on it, I breath and I breath and go to the bath room to warm up my hands in hot water as they were ice cold coming outside just a moment before. I continue breathing and shifting the baby from one hand to another, as I try to get more hot water on my hands. It luckily has a crop packed full and after a while it makes a white little poop on my wet hands - and it starts to chirp, "beep - beep!" A tiny little sound! It chirps and it flutters it's wings inside my fist. I dry it with some toiletpaper and then take it back to a protesting mum - protesting because she was in the nest box as I just pushed my hand in. "You need to take this little fella back!" I say.

And she takes it. But I'm convinced I will find it soon out of the nest box again, as there are two possibilities really - either the parent's have thrown it out or she has been tangled up in Liljas feathers and been carried out that way. Which I think has happend too, the baby had been fed so well and both the parents have been doing super job this far. Liljas breast feathers are a lot of times very ruffled up as she's sitting so tight and my heart breaks! It breaks from the thought that she accidentally should carry her baby out. And I can't help but fearing the worst. So I check up on them all the time. Luckily it's night soon and I can just shut down the lights and maybe tomorrow the chick will be too big to be accidentally carried out.

But had I not.

Had we come home later.

Had I not asked my daughter to look - had I not done it myself.. I'm sure it was only minutes, less even, away from dying.

---

Sydän särkyy pelkästä ajatuksesta että emme olisi tyttäreni kanssa huomanneet pöntöstä pudonnutta poikasta ajoissa. Minulla ei ole tapana enää hirveästi tutkia häkin lattioita sen jälkeen kun alkupesintä on ohi, silloin katsellaan puruja ja isoja kakkoja. Ehkä munan kuoria. Mutta nyt siellä oli poikanen. Ensin ajattelin, kun näin vain kaksi poikasta pesässä että se on syöty. Sitä ei hirveästi taida undulaateilla tapahtua jos ollenkaan, joskin muissa eläinlajeissa kyllä. Tyttäreni huomasi poikasen maassa ja kun nostin sen, se oli jo aivan kylmä ja aloin hönkimään siihen pitäen sitä nyrkin suojissa. Käteni olivat kylmät ulkoa tulon jäljiltä ja menin heti vessaan lämmittämään niitä kuuman vesihanan alla vuorotellen pitäen poikasta toisessa lämpimämmässä kädessä. Jatkoin niin hetken ja se liikahti ja sitten se alkoi piipittämään, se piipitti ja kakki kädelleni. Jatkoin vielä hetken, kuivasin sen ja palautin poikasen protestoivan Liljan siipien suojaan. Se protestoi koska työnsin käteni pönttöön vaikka toinen koetti hautoa muniaan. Ja siellä se nyt on. Tapahtuneesta on nyt noin kaksi tuntia ja poikanen on aivan normaaliin tapaansa kasan alimmaisena (räpsyttelee siipiään tai liikuttaa jalkojaan ja päätään) tai muuten vain kahden sisaruksensa seurassa - aivan liki. Olen nyt vähän tihämpään seurannut sitä, putoaminen on saattanut vahingoittaa sitä, enkä tiedä miten kauan se ehti maata häkin pohjalla. Kylmettyminen on myös voinut tehdä vanhinkojaan.

Luin sitten tästä tietenkin koska aiemmin tällaista ei ole minulle tapahtunut ja ilmeisesti on näin, että vasta syntyneet poikaset voivat tarttua tiukasti istuvan emon sulkiin ja sitä tietä kulkeutua ulos pöntöstä. Ajatus on aika kamala. Vanhemmat voivat myös nakata poikaset ulos mutta poikasessa on silloin monesti jokin vika, tai vanhemmat eivät ole pesityskunnossa - ja ulos heitetyllä poikasilla usein näkyy myös "mustelmia" tai punaisia alueita iholla joihin emot ovat tarttuneet. Tämä oli niin kaunis ja hyvin syötetty ettei toista. Liljalla on usein rinta- ja vatsahöyhenet pörröllään kun se istuu niin tiukasti munien ja poikasten päällä joten selitys tuntuu oikealta. Poikanen oli myös heti pöntön ovensuun alapuolella.

Se oli vai pienestä hetkestä kiinni, ettei oltaisi tultu ajoissa kotiin, tai että en olisi pyytänyt Ilseä katsomaan uusinta poikasta joka oli aamulla kuoriutunut, koska niitä piti olla jo kolme.

Nyt rukoilen että se selvisi tästä pelkällä säikähdyksellä niin kuin myös me. Huomenna se on jo vähän isompi ja se ei ehkä enää voi kulkeutua höyhenten mukana ulos..