Perusväreistä ja vähän siitä etiikasta...

Kahdelta vanhimmalta sain rintaotokset, muut eivät vielä ole niin uteliaita vaikka kaikki uskaltavatkin jo kuikuilla ylös ja nakertaa sormea. Sulat eivät ole myöskään noilla muilla läheskään näin pitkälle kehittyneet ja esimerkiksi kolmosella rinnan yläosa on suurimmaksi osaksi valkoinen, joten väriä ei oikeastaan edes näy. Mutta eiköhän se ja vitonen sitten kuitenkin ole vaaleansinisiä pohjaväriltään, uskoisin niin. :)

Tässä kakkosen rintaan lankesi vähän varjoa, niin väri näkyy paremmin. Suorassa valossa se on oikeastaan aikalailla valkoinen.
















Tässä näkyy ykkösen tumma pyrstö. Perusväri tosin siltikin saattaa olla vaaleanvihreä, jos sotkemassa on se violetti, enkä oikein ymmärrä miten muutenkaan väri voi olla tuollainen. Vanhimmat osaavat jo nautiskellakin rapsuttelusta, kääntävät päätään ja nojaavat sormeen pörhistellen niskahöyheniään.

















Ykkönen näyttäisi hassun harmaalta sekin oikeastaan, joten mene sitten sanomaan mikä senkin pohjaväri on, poskilaikut on silti violetit, joten harmaa se ei ole. Ja pyrstön vihreä todella on eri sävyä kuin nelosen pyrstö, josta siitäkin otos vielä tuossa alempana. Joten jos nelosella on violetti tekijä, niin mikäs ykkönen sitten on? Koska se EI ole vaaleanvihreä ja se EI ole tummanvihreä ja oliivi se ei yksinkertaisesti voi olla kun vanhempien geenit ei riitä! :)

















Nelosen sinertävä pyrstö. Olen ymmälläni, kuten aina :)

















Loppuun voisin vielä sanoa, että vaikka värit on mitä tahansa, niin ovat ne vain suloisia otuksia! Kovasti olen nyt koettanut saada kesymmän pesueen, poikasten ja emon ehdoilla. Kertaakaan en ole koko pesinnän aikana pöntölle mennyt kun emo on ollut siellä tai jos poikaset valmiiksi kerjäävät ruokaa. En ole myöskään avannut pöntön kantta sen jälkeen kun olen laittanut emoilla ruokaa - lentelevät nimittäin tuolloin ympäriinsä ja varmasti poikaset kuulevat että jokin niillä on hätänä - näin eivät yhdistä lentelyä minuun. Salamakuvia en ole ottanut myöskään enkä edelleenkään rengastuksen jälkeen nostanut poikasta pöntöstä, ainoastaan avittanut uteliaimpia parin senti korkeuteen, kun ovat kovasti koettaneet kiivetä kurkkaamaan reunan yli :)

Miksi koen sitten kesyttämisen tärkeäksi? Undulaatti valitettavasti koetaan edelleen niin arvottomaksi lemmikiksi useimmiten, että jos se ei lasta tai omistajaa miellytä se laitetaan myyntiin. Valmiiksi kesy, utelias ja ihmisrakas lintu todennäköisemmin (ei kuitenkaan siltikään aina :( ) saa, jos ei elinikäistä syystä tai toisesta, ainakin pitkäkestoisemman kodin. Kesyllä linnulla on paremmat mahdollisuudet saada parempi elämä. Onneksi nykyisin ollaan havahduttu ja undulaatteja otetaan yhä useammin parveen, jossa niiden annetaan elää villimpinä lajitovereidensa seurassa. Silti arki ja hoitotoimet helpottuvat huomattavasti, jos lintu on edes vähän kesy lemmikki. Edellinen pesueeni ei kesyyntynyt missään vaiheessa näin enkä vieläkään juhli, sillä edessä on aika vanhempien seurassa, joista molemmat ovat villejä ja pelkäävät kättä.

Mutta lintujen ehdoilla ollaan menty tähän asti ja niin jatkossakin. En toivo, että kukaan ottaa minusta mallia siksi että ajattelee että tiedän jostain jotain, vaan haluan, että kaikki tekevät omat päätöksensä niin, että pystyvät myös perustelemaan, jos ei kellekään muulle niin edes itselleen. :)

Kyseessä ei kuitenkaan ole käsinkasvatus/ruokinta, jonka en usko tuovan oikeanlaisia tuloksia minkään eläimen kasvattamisessa ja koen että ihmisen ei tulisi puuttua eläimen kasvattamiseen muuten kuin pakon edessä - yleensä eläimet itse tietävät juuri kaikkein parhaiten mitä milloinkin tehdä. :)